Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kasvatusympäristö vaikuttaa lihasikojen kasvuun, rehunhyväksikäyttöön, ruhon koostumukseen ja lihan laatuun. Kasvatustapoina ovat sisäkasvatus ja ulkokasvatus katetussa pihatossa tai tarhassa. Pohjois-Pohjanmaan alueella luonnonmukainen tuotanto on lisääntynyt viime vuosien aikana voimakkaasti siten, että 1997 noin 7 % alueen peltoalasta oli luomutuotannossa tai siihen siirtymässä. Täten Pohjois-Pohjanmaalla on luomuviljelyssä suurempi peltopinta-ala kuin missään muussa maakunnassa. Alueen perusongelmana on kuitenkin luomutuotteiden alhainen jalostusaste. Ongelma on suurin rehuviljan kohdalla, jota tuotetaan noin 6800 hehtaarilla, koska rehuviljaa käyttäviä eläimiä ei alueella ole riittävästi. Tämän vuoksi eläinperäisistä luomutuotteista, etenkin luomulihasta on jatkuvasti pulaa ja luomuviljaa tuottavat tilat eivät saa rehuviljasta tavanomaista viljaa parempaa hintaa. Sekä luomutuottajan että kuluttajan kannalta olisi järkevää, että luomulihan tuotantoa voitaisiin alueella lisätä. Sianlihan tuotanto voisi olla kesäkautena mahdollista luomuviljatiloilla hyvinkin alhaisilla rakennuskustannuksilla. Se on myös yksi lisävaihtoehto naudanlihaa tuottavilla tiloilla, joissa kylmäpihatot ovat yleensä tyhjillään laidunkauden aikana. Kiinnostusta lihasikojen ulkokasvatukseen on myös tavanomaisen tuotannon puolella. Suomessa ei ole tehty juuri ollenkaan tutkimusta lihasikojen menestymisestä ulko- tai kevytrakennuskasvatuksessa: menetelmän toimivuudesta, kasvutuloksesta ja kannattavuudesta. Sikojen laiduntamista on parina kesänä selvitetty pilottikokeessa Joensuun yliopiston Siikasalmen tutkimus- ja koeasemalla, ja kokemukset ovat olleet myönteisiä. Laidunkasvatus ei kuitenkaan sovellu suurille sikaryhmille. Luomutuotannossa on sioillekin tarjottava karkearehua päivittäin. Nurmi kuuluu luomusikatiloilla viljelykiertoon, ja varsinkin palkokasvipitoiset nurmet voisivat olla myös sikojen valkuaisen lähteenä. Laiduntamisessa karkearehun saanti vaihtelee, koska sika tonkii laitumen helposti ylösalaisin, ja energian ja valkuaisen saanti karkearehusta jää vähäiseksi. Tarhakasvatuksessa nurmea voidaan syöttää sioille häkistä, jolloin se on koko ajan hyvälaatuista ja voi kattaa osan sian valkuaisen ja energian tarpeesta. Ulkokasvatuksessa lisääntynyt liikunta ja varsinkin alkukesästä matalat lämpötilat lisäävät sikojen energiantarvetta. Sikojen ulkokasvatuksessa myös loiset saattavat olla ongelmana. Ulkokasvatuksen ympäristövaikutuksia (pistekuormitus) tulisi myös selvittää.
Vastaava tutkija
Joki-Tokola Erkki Hankkeen kesto 1998 - 2000
Asiasanat
sika, sianliha, lihan laatu, ruhon koostumus, ruokinta, rehut
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|