Tutkimus kartoitti hyönteisten sienitautien ja loisankeroisten yleisyyttä suomalaisessa maaperässä. Eristettyjen sienten kasvunopeus, itiötuotto ja patogeenisuus tutkittiin laboratoriossa. Lupaavimpien isolaattien tehokkuus selvitettiin kaalikärpäsiä, korvakärsäkkäitä, rapsikuoriaisia ja pihlajanmarjakoita vastaan. Metarhizium anisopliaen ja Beauveria bassianan säilyminen maassa tutkittiin neljällä eri maalajilla sekä kahdella eri muokkausmenetelmällä käsitellyillä aloilla. Laboratoriokokeiden perusteella todettiin fungisidien olevan torjunta-aineista haitallisimpia hyönteispatogeenisille sienille. Sienet ja ankeroiset puolestaan olivat vaarattomia lierojen kokooneille. Ankeroisten pääteltiin olevan nopeammin ja yksinkertaisemmin kehitettävissä biologiseksi torjuntavalmisteeksi kuin sienten. Ankeroiset tehosivat diatsinonia paremmin sienisääsken toukkiin joulutähdellä. Vararavinnon määrän merkitys ankeroisten infektiivisyyteen tutkittiin kahdella lajilla tarkoituksena kehittää laadunvalvontamenetelmää massatuotetuille ankeroisille. Lab.- ja kenttäkoemenetelmät kehitettiin torjunta-aineiden vaik. tutkim.
Vastaava tutkija
Hokkanen Heikki Hankkeen kesto 1987 - 1991
Asiasanat
biologinen torjunta, hyönteiset, taudinaiheuttajat, tuhoeläinten torjunta
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|