Sinikettujen koko on Suomessa kasvanut voimakkaasti 1990-luvulla. Koon suurenemista ei pystytä selittämään kokonaan jalostusvalinnan aikaansaamalla muutoksella. Ilmiön on saattanut aiheuttaa jokin suurivaikutteinen geenialue. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää siniketun koon kasvamisen periytymismekanismia. Kokeessa tutkitaan myös, onko suurentunut koko yhteydessä mm. turkin laatuun ja eläinten luonteeseen. Mikrosatelliitteihin perustuvien kytkentäanalyysien avulla pyritään löytämään merkkigeeni voimakkaan kasvun aiheuttavalle geenialueelle. Kytkentäanalyysejä varten tutkimusasemalle muodostetaan kolme sukupolvea käsittävä referenssiperheaineisto, jonka kaikista eläimistä otetaan verinäyte DNA-analyysejä varten. Kasvatuskokeissa verrataan pienten ja suurten kettujen jälkeläisten kasvua ja kehitystä sekä luottavaisuutta ihmiseen. Käytännön kokeet suoritetaan vuosina 1997 - 1999. Merkkigeenin löytäminen helpottaisi esim. siitoseläinten valintaa, tasapainoisten kasvatusryhmien muodostamista ja eläinten ruokinnan suunnittelua.
Vastaava tutkija
Rekilä Teppo Hankkeen kesto 1997 - 2000
Asiasanat
turkiseläimet, sinikettu, kasvu, koko, perinnöllisyys
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|