Kasvien fosforin saannin kannalta epäedullisen maaperän ja ilmaston takia Suomessa tarvitaan lannoitefosforia kestävässä viljelyssä tavanomaisella tekniikalla lähes kaksi kertaa niin paljon kuin tätä ravinnetta satojen mukana poistuu. Runsas fosforin käyttö aiheuttaa suuria kustannuksia ja huonontaa vesistöjen laatua. Maatalouden kustannuksia ja ympäristöhaittoja pyrittiin vähentämään kolmessa osatutkimuksessa. 1. Savimaan tehokalkitus ja fosforin syvämultaus. Runsas kalkitus paransi kevätviljojen fosforin ja typen saantia sekä suurensi satoja niin tehokkaasti, että pitkän ajan pH-tavoitetta kannattaa tulosten mukaan nostaa nykykyisiä suosituksia korkeammaksi erityisesti vähämultaisilla, jäykillä savimailla (Saarela et al. 2000). Keskijäykillä savimailla nykyiset suositukset olivat lähellä optimia. Syvämultauskokeet osoittivat, että fosforilla rikastetun kerroksen syvyys on kasvien fosforin saannin kannalta tärkeä tekijä. Hyvään kasvuun riittävä maan pinnan liukoisen fosforin pitoisuus pieneni noin puolella matalaan muokattuun peltoon verrattuna. Kesän 1999 kuivissa oloissa fosforin syvämultaus oli erityisen tarpeellista ja hyödyllistä. 2. Fosforilannoitteen sijoituksen optimointi. Lähelle siemeniä sijoitettu starttilannoitus paransi lannoitefosforin tehon jopa kaksinkertaiseksi tavanomaiseen kylvölannoitukseen verrattuna. Siemenriveihin sijoitettu pieni fosforimäärä oli tehokkainta olosuhteissa, joissa maan pinta pysyi pitkään kosteana kuten syysviljoilla sekä runsasmultaisilla mailla myös kevätkylvöisillä kasveilla. Savimailla lannoiterivien tiivistäminen paransi niiden juurtumista kuivissa oloissa ja helpotti fosforin saantia. Hyvärakenteisilla ja hikevillä hietamailla myös tavallinen kylvölannoitus, jossa lannoite tulee siemenistä noin 7 cm:n päähän, oli tehokasta starttilannoitusta. 3. Maan ravinnevarojen analysointi. Tuntemalla maan fosforivarojen saatavuus tarkasti niitä voidaan täydentää täsmällisesti kasvien tarpeen mukaisesti. Vanhoja maa-analyysimenetelmiä ja uusia ravinteiden erotustekniikoita verrattiin kansainvälisenä yhteistyönä monivuotisista lannoituskokeista saatua maanäyteaineistoa käyttäen. Brasiliassa rutiinitutkimuksissa käytettävä hartsimenetelmä ja MTT:ssä Jokioisissa kehitetty diffuusiotesti olivat tarkempia ja luotettavampia ravinteiden saatavuuden indikaattoreita kuin vanhat kemiallisiin uuttoliuoksiin perustuvat menetelmät. Uudet menetelmät soveltuvat siten täsmälannoitukseen paremmin kuin vanhat, jotka olivat herkempiä mm. maan happamuuden aiheuttamille virheille. Pellon fosforitalouden parantamisessa edistyttiin hankkeen aikana merkittävästi. Sekä viljelyn että ympäristön kannalta ongelmallisilla jäykillä savimailla maan pinnan liukoisen fosforin pitoisuus voidaan pienentää riittävän kalkituksen, fosforin syvämultauksen ja starttilannoituksen avulla alle puoleen nykyisistä suosituksista ja kohottaa samalla satotasoa. Tulosten soveltaminen kasvintuotantoon ja maatalouden ympäristönsuojeluun edellyttää useiden aiheiden tutkimisen ja menetelmien kehittämisen jatkamista.
Vastaava tutkija
Saarela Into Hankkeen kesto 1995 - 1999
Asiasanat
fosforilannoitus, syvämultaus, kylvölannoitus, maa-analyysi, sijoituslannoitus, starttilannoitus, syväkyntö
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|