Säilörehun puristeneste on ympäristön kannalta nautakarjatalouden haitallisin jäte. Epäedullisissa olosuhteissa sitä voi syntyä yli kolmasosa säilötystä rehumassasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää eri siilotyypeistä syntyvän puristenesteen määrää ja kemiallista hapenkulutusta, puristenesteen kulkeutumista peltoaumasta ympäristöön, sitomista rehumassaan absorpenteillä. Tavoitteena on rehunteko- ja ruokintasuosituksia kehittämällä vähentää säilörehun teosta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Säilöntätutkimuksella haetaan keinoja vähentää hiivojen ja homeiden aiheuttamia ongelmia erityisesti esikuivatetussa säilörehussa ja siten parantaa rehun säilönnällistä laatua sekä lisätä säilöntäaineiden käyttöturvallisuutta ja vähentää säilönnän ympäristöhaittoja. Tutkimuskohteina ovat erityisesti biologiset säilöntäaineet, jotka perustuvat maitohappobakteereihin ja entsyymeihin ja niiden yhdistelmiin, jotka eivät muurahaishapon tapaan ole korrosiivisia.
Vastaava tutkija
Jaakkola Seija Hankkeen kesto 1992 - 1995
Asiasanat
säilöntäaineet, absorbentit, hapenkulutus, puristeneste, rehuntekosuositukset, ruokintasuositukset, siilotyypit, nurmisäilörehu, ympäristöhaitat
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|