Rehunkorjuuseen ja -säilöntään liittyvä ravintoainetappioiden muodostuminen alkaa välittömästi rehukasvin niiton jälkeen kasvin omien entsyymien ja haitallisten mikro-organismien vaikutuksesta. Haitallisia reaktioita voidaan pyrkiä estämään eri tavoin. Rehumassan kuiva-ainepitoisuutta nostetaan, happamuutta lisätään ja/tai happipitoisuutta vähennetään niin, että haitalliset mikrobit eivät voi toimia. Lisäksi voidaan käyttää säilöntäaineita, joilla on suoraan haitallisten mikrobien toimintaa estävä vaikutus. Vaihtelevat säilöntäolosuhteet ja eri rehujen ominaispiirteet asettavat säilöntämenetelmille omat vaatimuksensa. Nurmirehun, kokoviljan ja viljan säilönnässä sekä rehujen kemiallinen koostumus että fysikaalinen muoto voivat olla hyvinkin erilaisia. Hankkeen tavoitteena on kehittää edellä mainittujen rehujen happopohjaisia säilöntäaineita ottaen huomioon rehun hygieninen laatu ja tuotantoarvo sekä käyttöturvallisuus. Tutkimukset käsittävät eri mittakaavan siiloissa tehtäviä säilöntäkokeita, joihin liittyy säilöntätappioiden määrittäminen ja rehujen kemiallisen koostumuksen analysointi säilöntäprosessin eri vaiheissa. Säilöntätulosta arvioidaan myös kaasuntuotannon ja rehujen aerobisen stabiilisuuden avulla.
Vastaava tutkija
Jaakkola Seija Hankkeen kesto 1996 - 1999
Asiasanat
säilöntä, säilöntäaineet, nurmisäilörehu, kokoviljasäilörehu
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|