Sekä hiilidioksidin että muiden ns. kasvihuonekaasujen lisääntymisen takia on pelättävissä, että maapallon ilmasto muuttuu lämpimämmäksi. Tällä voi olla arvaamattomia seurauksia maapallon elämään ja ruoan tuotantoon. Kioton ilmastokokouksessa joulukuussa 1997 Suomi sitoutui tavoitteeseen vähentää kasvihuonekaasupäästönsä vuoden 1990 tasolle vuoteen 2010 mennessä. Maatalous on osaltaan vaikuttamassa kasvihuonekaasupäästöihin. Monissa tutkimuksissa on todettu maatalousmaan olevan hiilidioksidin lähde etenkin silloin, kun sitä lannoitetaan ja muokataan tehokkaasti. Tähän viittaa myös hiilen väheneminen maaperässä viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Toisaalta kasvibiomassaan sitoutuu hiiltä niin, että sen kokonaistase on 20 % fossiilisista polttoaineista vapautuvasta määrästä. Typpioksiduulipäästöistä on maaperän osuus 70 % ja metaanipäästöistä 30 %. Maaperä myös pidättää näitä kaasuja, mutta viljelytoimenpiteet kuten typpilannoitus vähentävät pidätyskykyä. Missä määrin maa toimii kaasujen lähteenä tai nieluna, riippuu paljolti viljelytavasta ja -oloista, ja laskelmat ovat vielä suuressa määrin puutteellisten tietojen varassa. Kasvihuonekaasupäästöjen arvioimiseen on kehitetty erilaisia menetelmiä, joista tällä hetkellä eniten käytetty on ns. IPCC -standardi (Intergovernemental Panel for Climate Chance). Se on kehitetty laajan kansainvälisen yhteistyön tuloksena, mutta mm. USAlaiset tutkimukset ovat ollet keskeisiä. Euroopan mittakaavassa ovat mm. hollantilaiset tulokset olleet keskeisellä sijalla laskentamalleja ja niihin sisällytettyjä ns. emissiofaktoreita määritettäessä. Suomi joutuu tarkemman tutkimustiedon puuttuessa noudattamaan näitä päästökertoimia. Missä määrin nämä kertoimet soveltuvat meidän oloihimme ovat puutteellisesti tutkittu alue. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kolmella tyypillisimmällä maalajilla ja kolmella tyypillisimmällä viljelytavalla, mitkä ovat näiden kolmen tärkeimmän kasvihuonekaasun hiilidioksidin, typpioksiduulin ja metaanin päästöt oloissamme. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti talviaikaisten päästöjen selvittämiseen, sillä on viitteitä, että ne voivat muodostaa huomattavan osan kokonaispäästöistä, mutta niiden määrä ja syntymekanismit ovat puutteellisesti ymmärrettyjä. Myös kesäaikaisten päästöjen syntymekanismeja selvitetään hankkeessa mahdollisimman syvällisesti. Tavoitteena on tietoa, jonka perusteella kasvihuonekaasupäästöjä voidaan arvioida paremmin meidän oloihimme soveltuvien päästökertoimien pohjalta. Suunnitelma vuosille 1999-2003 Järjestetään koe kolmella maalajilla Jokioisilla (aitosavi, hieta, turve), kasveina nurmi, ohra ja jokin avomaan kasvi (porkkana, peruna, sokerijuurikas tai pelkkä avokesanto, jota muokataan). Kokeelta mitataan CO2, CH4 ja N2O päästöt (mahdollisesti myös NO) ympäri vuoden. Kylmät vuoden ajat ovat asian ydin, mutta myös kesällä tehdään mittaukset. Mahdollisesti Siikasalmella olisi vastaava kenttä. Kokeilta tehdään perusteellisia mittauksia maaperäfysiikasta (maavesi, jäätyminen, huokostila, kaasujen diffuusio erilaisissa olosuhteissa, pohjaveden korkeus) ja seurataan maan kosteustilan muutoksia. Lisäksi määritetään epäorgaanisen typen (NO3, NH4) pitoisuus ja nitrifikaatiopotentiaali. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti kylmiin vuoden aikoihin ja niiden merkitykseen, joka näyttää olevan joissakin tapauksissa ainakin N20 -tappioiden kohdalla todella suuri. Asiaa tutkitaan sekä teorianmuodostuksen että käytännön tarpeita silmällä pitäen. Tutkimus liittyy EU-yhteistyönä aikaisemmin eloperäisillä mailla toteutettuun GEFOS - projektiin (Greenhouse Gas Emissions from Farmed Organic Soils) soveltaen osin siinä kehitettyä osaamista sekä EU:n Concerted Action hankkeeseen Greenhouse Gas Emissions Caused by Arable and Animal Agriculture.
Vastaava tutkija
Esala Martti Hankkeen kesto 1999 - 2003
Asiasanat
viljelysmaa, hiili, kasvihuonekaasut, N2O, CH4, CO2, ilmastonmuutokset, nielu, maankäyttö, maan hengitys, humus
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|