Modernit maaperäkartat ovat tietokantoja, jotka sisältävät maalajitiedon lisäksi kvantitatiivista paikkatietoa. Tietoja hyödynnetään varsinkin EU-tasoisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa EU:n maatalous- ja ympäristöpolitiikan muotoilussa ja päätösten vaikuttavuuden arvioinnissa ja niitä voi käyttää myös kotimaisen tiedon lähteinä. Tietokannoista voi tulostaa teemakarttoja ja niistä saa aineistoa alueellistaviin hankkeisiin (esim. maaperän tiivistymis-, eroosio- tai happamoitumisherkkkyys). Kansainvälisessä toiminnassa maaperätiedon on oltava harmonisoitua ja sen on pohjauduttava yhteiseen kansainvälisesti hyväksyttyyn käsitteistöön. Kansainväliset maaperäkartat perustuvat maannostumiseen eli havaintoihin maaprofiilissa tapahtuneista prosesseista. Suomi näkyy esimerkiksi Euroopan maaperäkartalla (Soil Geographic Database of Europe, 1:1000 000), joka perustuu FAOn/Unescon luokitukseen. Tietokannan tarkempi versio (1:250 000) on valmisteilla, ja myös olemassaoleva kartta kaipaa täydentämistä. On suomalaisten omalla vastuulla, että maastamme välittyy näillä kartoilla oikea kuva. Tutkimus niveltyi Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) hankkeeseen, jossa tuotetaan suomalaisen maalajijnimistön mukainen valtakunnallinen maaperätietokanta mittakaavassa 1:250 000. Maannoskarttahanke saa teknistä tukea PeltoGIS-hankkeelta, jossa Jokioisten kartanoiden pelloille laaditaan Internet-pohjainen tiedonhallintajärjestelmä. Tässä tutkimuksessa selvittiin mahdollisuudet toteuttaa valtakunnallinen 1:250 000 -mittakaavainen numeerinen maannoskartta ja tietokantoja, jotka sisältävät kvantitatiivista tietoa maalajikuvioista. Pilottivaiheessa (vuonna 2002-2003) laadittiin suunnitelma valtakunnallisen maannoskartan toteuttamisesta vuosina 2003-2008. Raportti maannoskartan ja siihen liittyvien tietokantojen rakenteesta, sisällöstä ja käyttömahdollisuuksista ilmestyi syyskuussa 2003 MTT:n selvityksiä 44). Maannostietokannan pohjana on suomalainen geologinen maaperäkartta, jonka maalajikuvioille johdetaan maannosnimet tulkitsemalla etupäässä olemassaolevia aineistoja GIS-tekniikkaa käyttäen. Hankkeen tuloksena Suomen maaperää koskevan tiedon saanti helpottuu. Tämä säästää työaikaa mm päätösten valmistelijoilta ja tutkijoilta kansallisella ja EU-tasolla, kun aiemmin vaikeasti saatava tieto tulee helposti hyödynnettävään muotoon. Suomen maaperäoloista välittyy aikaisempaa täsmällisempi kuva. Hankkeen tuotoksena syntyvällä harmonisoidulla, kansainvälisesti yhteismitallisella maaperätiedolla Suomi voi osallistua eurooppalaisiin hankkeisiin siten, että maaperämme ominaisuudet tulevat luokittelussa huomioonotetuiksi. Mahdollisuudet osoittaa pohjoisten olojen aiheuttamat erityispiirteet paranevat. Hankkeessa ollaan yhteistyössä Euroopan maaperätoimistoon, joka koordinoi eurooppalaista maaperätietokantatoimintaa. Vuonna 2002 tutkittiin Tammelan ja Sotkamon-Kuhmon seuduilla, millaiseen tulokseen eri tiedostojen yhdistämisellä ja suomalaisen maalajin pohjalta tehtävällä maannostulkinnalla päästään. Pilottivaiheessa todettiin valtakunnallisen maannostietokannan laadinta mahdolliseksi käytettävissä olevan tiedon perusteella. Suunnitelma tietokannan laadinnasta vuosina 2003-2008 on jätetty rahoittajille (MMM,YM) syksyllä 2002 ja se on saanut kolmivuotisen rahoituksen (2003-2005, ks TUIKE 244-15). Hanke pohjautuu mm MTT:n tutkimukseen "MTT:n tutkimusasemien tyypillisten maaprofiilien luonnehdinta" (ARKKU 262-02)
Vastaava tutkija
Yli-Halla Markku Hankkeen kesto 2002 - 2003
Asiasanat
maannos, maaperä, luokittelu, GIS
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|