Tilakoon suurentaminen on ollut keskeinen sopeutumisstrategia Suomen maataloudessa EU-jäsenyysvuosina. Sillä haetaan yksikkökustannusten alenemista, mutta Suomen tyyppisessä maassa tilakoon kasvuun liittyy myös lukuisia ongelmia. Tilan sisäiset välimatkat pitenevät ja lisäpellot voivat olla lohkokooltaan pieniä ja muodoltaan epäkäytännöllisiä viljellä. Aiemmassa tutkimuksessaan (MTTL:n selvityksiä 3/2000) on todettu tilusrakenteen keskimäärin selvästi heikenneen tilakoon kasvun myötä. Tutkimuksessa tarkastellaan tilusrakenteesta johtuvan taloudellisen haitan arvoa kirjanpitotiloilla. Tutkimuksessa yhdistetään MTTL:n kirjanpitotilojen taloustiedot ja MMM:n peltolohkorekisterin tiedot siten, että lohkon talouskeskusetäisyyden lisäksi lohkokoko voidaan ottaa tarkastelussa huomioon. Odotettavissa olevat tulokset antavat lisätietoa rakenne ja aluepolitiikan suunnitteluun. Tulosten perusteella pystytään arvioimaan, kuinka paljon rakennekehityksestä johtuva tilusrakenteen heikkeneminen alentaa rakennekehityksellä saatavia hyötyjä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää myös Maanmittauslaitoksessa arvioitaessa uusjakotoimitusten hyötyjä. Aikaisemmin on pystytty huomioimaan ainoastaan suorat hyödyt, eli viljelykustannusten pieneneminen. Tämän tutkimuksen tulosten avulla pystytään arvioimaan tilusjärjestelyn vaikutuksia tilojen taloudelliseen tulokseen kokonaisuutena.
Vastaava tutkija
Pietola Kyösti Hankkeen kesto 1999 - 2002
Asiasanat
tilusrakenne, varjohinta
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|