Tutkimus jakaantui otsikon mukaan kolmeen osa-alueeseen, jotka olivat: 1. Rakenteiden kelpoisuus. Lantalarakenteiden vesitiiviys-vaatimus on herättänyt keskustelun vaatimustason perusteltavuudesta. Rakenteina esim. omatekoisista elementeistä tehdyt ja harkoista muuratut varastot ovat hyväksyttyjä. Toisaalta paikoin valmisbetonista vaaditaan tehtäväksi vesitiiviyskoe. Rakenteiden tiiviyttä määritettiin täyttämällä akryyliputket, joihin koemateriaalipala oli kiinnitetty, sekä vedellä että lehmän ja sian lietelannalla. Putkista mitattiin nestepinnan vajoamista sekä koemateriaalin pintakosteutta putken ulkopuolelle jäävästä poikkileikkauksesta. Testaus tehtiin kolmella erilaisella betonilla sekä kahdella erilaisella elementtien saumausmassalla. Valu- ja lecasoraharkoista muurattiin betonilaatan päälle noin metrin korkuiset 80 x 80 cm laatikot, jotka myös täytettiin sekä vedellä että lehmän ja sian lietelannalla. Myös näistä laatikoista mitattiin nestepinnan vajoamista neljän kuukauden ajan. Laatikoiden tyhjentämisen jälkeen niistä porattiin näytepaloja, joista määritettiin lannan tunkeutumissyvyyttä seinämään. Tulosten perusteella on annettu suositus materiaaleista, jotka täyttävät lantalan lannanpitävyysvaatimuksen. 2. Rakenteiden kestävyys. Ulkomaisissa lehdissä on muutaman vuoden ajan kerrottu lantakellareiden ja -varastojen syöpymisistä sekä rakolattiapalkkien halkeilemisesta. Samoin Suomesta löytyy esimerkkejä lietealtaiden ja niiden kannen syöpymisestä ja poikkimenneistä rakolattiapalkeista. Jopa uudet rakolattiapalkit ovat säröillä jo ennen asennusta ja niiden mittatarkkuus on niin huono, että niitä joutuu työstämään. Samoin terästen suojaetäisyydet ovat liian pieniä. Rakolattiapalkkien huonosta kunnosta aiheutuu haittaa sorkkaterveydelle ja eläinlääkärien mukaan myös maidon laatu kärsii. Syöpyneet ritiläpalkit aiheuttavat sekä eläimille että hoitajille tapaturmavaaran. Tutkimukseen valittiin 14 pihattoa, joista tarkastettiin yhteensä 116 ritiläpalkkia ja -kasettia jaettuna ikäluokkiin 0-5, 5-10, 10-15, 15-20 ja yli 20 vuotta. Palkit tutkittiin silmämääräisesti sekä ylä- että alapinnasta ja lisäksi mitattiin niiden pinnan kuutiolujuudet kimmovasaralla sekä palkkien välisiä rakoja. Tulosten perusteella arvioitiin vaurioitumisen syitä ja ajankohtaa, jolloin vauriot erityyppisissä palkeissa yleisimmin ilmenevät. Palkkien alapintojen tutkimista varten kehitettiin kuvausmenetelmä, joka on kohtuuhintainen ja yksinkertainen käyttää. 3. Lietesäiliöiden saumaus. Elementtirakenteisten lietesäiliöiden rikkoontumiset ja vuodot ovat herättäneet keskustelun niiden saumausmateriaalien tasosta. Oikean saumausmateriaalin selvittämiseksi valettiin laboratorio-olosuhteissa kaksi täyspitkää säiliöelementtisaumaa erilaisilla massoilla. Valumuottien purkamisen jälkeen saumat tarkastettiin silmämääräisesti ja tehtiin tarvittavat paikkaukset. Saumojen kuivuttua kummastakin porattiin yhdeksän näytettä, jotta voitiin tarkastella sauman tiiveyttä myös poikkileikkauspinnasta. Tulosten perusteella annettiin suositus saumauksiin käytettävän massan tyypistä. Tutkimukseen liittyen käytiin tutustumassa kolmeen lietesäiliöön, joissa oli joko rakentamisen aikana tai myöhemmin syntyneitä vaurioita. Näistä pyrittiin selvittämään vaurion syy sekä antamaan ohje säiliön korjaamiseksi.
Vastaava tutkija
Puumala Maarit Hankkeen kesto 1999 - 2002
Asiasanat
lantalat, betoni, laatu, kunto, korjaus, ritiläpalkit
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|