Leikkoruusu on maamme kasvihuonetuotannon tärkein koristekasvi. Sen viljelypinta-ala oli vuonna 2000 noin 37 ha. Ruusun viljelytekniikka on viime vuosina kehittynyt huomioimaan enemmän kasvin kasvutapahtumaa kuin ennen. Tässä menetelmässä pedit on nostettu maanpinnan yläpuolella ja osa kasvien versoista taitetaan ylläpitämään kasvit lehtevinä ja siten parantamaan kasvien yhteyttämiskykyä. Tällä menetelmällä sadon laatu on parantunut merkittävästi. Menetelmän haittapuolena on pitkä alkukasvatusaika, jolloin satoa ei saada lainkaan. Uudet versot taitetaan ja kasviyksilöiden kokoa kasvatetaan, jotta ne tulevina viljelyvuosina antaisivat parhaan mahdollisen sadon. Sato on yleensä parhaimmillaan 2-4 vuotena. Taimitiheys on myös harventunut runsaan taittamisen seurauksena, jolloin satotasot ovat jopa jääneet perinteistä viljelyä pienemmiksi. MTT puutarhatuotannossa kehitettiin vuosina 1998-2000 ruusun nk. tiheäviljelytuotanto, jossa kasvien sato saatiin suureksi ensimmäisenä viljelyvuotena. Uusi menetelmä perustuu tiheään istutukseen ja vain muutamaan taitettuun versoon. Lisäksi eri tavoin tehdyillä taitto- ja sadonkorjuutavoilla oli suuri vaikutus sadon määrään. Tiheäviljelytuotannossa annettiin runsaasti tekovaloa ja hiilidioksidilannoitus oli käytössä. Kokeen ruusulajikkeet kuuluivat pieneen puolisuureen ja puolisuureen lajikeryhmiin. Suurikukkaisilla lajikkeilla tätä ei tutkittu. Suurikukkaisille lajikkeille on ominaista vähäisempi sadon määrä kuin muilla lajikeryhmillä. Suurikukkaisten kukkien laadun on oltava hyvä. Ne eivät sovellu nk. nippuruusuiksi. Tiheäviljelytuotannossa lajikkeesta riippuen saatiin sekä erittäin laadukkaita kukkia että nippuruusuja. Siksi menetelmän soveltuvuutta suurikukkaisille lajikkeille pitäisi tutkia. Pohjaversojen lukumäärä vaikuttaa sadon määrään. Taitto- ja sadonkorjuutavoilla näytti voitavan vaikuttaa uusien pohjaversojen muodostumiseen. Tämä olisi suurikukkaisten lajikkeiden kohdalla hyvin tärkeää, koska perusversoista yleisesti puhkeaa niukasti uusia silmuja, joista kasvaa satoversoja. Kasvien sadon määrää ja laatua on voitu parantaa tehoaineilla, jotka sisältävät pitkäketjuisia hiilimolekyylejä. Katso etanolin käytöstä kasvihuonekasveilla: tutkimus 0116-06 "Olosuhteiden hallinta ja kasvifysiologia hiililannoituksessa". Nyt kokeissa on tehoaineena triakontanoli. Esikokeita on tehty avomaa- ja kasvihuonekurkun taimikasvatuksessa sekä retiisin ja miniruusun viljelyssä. Kokeissa on etsitty optimaalisia tehoainepitoisuuksia. Parhaillaan on käynnissä esikokeet leikkoruusulla ("Amadeus", isokukkainen lajike). TUTKIMUKSEN TAVOITE 1. Tutkimuksen tavoitteena on parantaa isokukkaisten leikkoruusujen sadon määrää tehostamalla viljelytekniikkaa. 2. Sadon määrän ja laadun parantaminen triakontanolin avulla.
Vastaava tutkija
Särkkä Liisa Hankkeen kesto 2002 - 2004
Asiasanat
leikkoruusu, kasvihuonetuotanto, sato, viljelymenetelmät
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|