Tavoite: Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää rehun energia- ja valkuaispitoisuuksien vaikutusta munivien kanojen rehunsyöntiin, tuotantoon ja kuntoon sekä terveyteen munintakaudella. Lisäksi selvitetään kanajalosteiden välisiä eroja syöntikyvyssä ja energia- ja valkuaisainevaatimuksissa, sekä kasvatuskauden ajan ruokinnan ja elopainon vaikutuksia kanojen tuotantoon ja kuntoon munituskaudella. Lopullisena päämääränä on ajanmukaistaa nykykanojen ravintoainetarvenormit ja ruokintasuositukset. Vaikuttavuus: Tarkentunut ruokinta vähentää hylättyjen kanojen määrää. Terveet, hyvinvoivat ja hyväkuntoiset kanat parantavat munantuotannon eettistä laatua mikä näkyy mahdollisesti myös kananmunien kulutuksen kasvuna ja munantuotannon kannattavuuden parantumisena Tausta: Kananmunat muodostavat 2,1 % maatalouden kokonaistuotosta. Kananmunantuotanto on kärsinyt ylituotannosta jo pitkään. Taloudellinen kannattavuus on heikentynyt erityisesti EU- jäsenyyden jälkeen. Myös teurastamoilla hylättyjen kanojen määrä on kasvanut huomattavasti. EELA:n tekemän yhteenvedon mukaan siipikarjateurastamoissa lihantarkastuksessa hylättyjen eläinten määrä on kasvanut vuodesta 1993 vuoteen 1997 12 %-yksikköä. Kanojen laihuus ja huonokuntoisuus teurastamoille tullessa on herättänyt epäilyksiä kanojen puutteellisesta ruokinnasta. Syitä hylkäämisten lisääntymiseen voi olla monia. Kanojen rehun saantia on voitu rajoittaa tuotannon loppuvaiheessa. Rehun koostumus voi olla puutteellinen, jos kotoisten rehujen rehuarvoja ei tunneta riittävän hyvin. Myös ravintoainetarpeet ovat saattaneet muuttua eivätkä enää vastaa vanhoja ruokintasuosituksia. Munivilla kanoilla on yleensä vapaaruokinta. Kana säätelee syöntiään rehun energiatason mukaan ja ravintoaineiden määrät suhteutetaan rehun energiapitoisuuteen. Nykyiset energia- ja valkuaissuositukset perustuvat ulkomaisiin tietoihin ja taulukoihin, jotka eivät välttämättä vastaa nykykanan tarpeita. Kanan jalostuksessa rehuhyötysuhteen ja tuotantokyvyn painotus voi vaihdella. Se saattaa vaikuttaa negatiivisesti syöntikykyyn, jolloin kana ei välttämättä pysty syömään tarpeeksi rehua kattaakseen ravintoainetarpeensa. Suoritus: Tutkimus toteutetaan Maatalouden tutkimuskeskuksen Eläinravitsemuksen tutkimusalan tutkimuskanalassa.
Vastaava tutkija
Valaja Jarmo Hankkeen kesto 1999 - 2002
Asiasanat
kana, munantuotanto, energia, proteiini, kunto, syöntikyky, kanahybridi
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|