Sikatalouden tutkimusasemalla on selvitetty lihasian optimaalista teuraspainoa ja -laatua tasaisin väliajoin. Sika-aines on vuosien myötä muuttunut ja sen mukana myös sikojen syöntikyky, energiatarve ja ruhon koostumuksen kehitys. Eniten laadullista muutosta on tapahtunut silavakerroksen ohentumisessa. Sika-aines on myös muuttumassa ns. värillisten rotujen (Duroc, Hampshire) käytön yleistyessä risteytyksissä. Värillisten rotujen karjuja on tuotu muista Pohjoismaista Suomeen tarkoituksena parantaa lihan syöntilaatua ja lisätä risteytyshyötyä porsastuotannossa. Duroc-rotuisten sikojen ruhoissa on keskimäärin enemmän lihaksensisäistä rasvaa kuin muissa roduissa. Värillisten rotujen on todettu myös parantavan elinvoimaisuutta ja vähentävän jalkavikoja ja osaruhohylkäyksiä. Duroc-rotua käytetään sianlihantuotannossa isärotuna. Suomessa käytetään risteytystä, jossa kotimaisten rotujen (maatiainen, yorkshire) emakot tiineytetään Duroc- ja maatiaisrotujen risteytyskarjuilla. Aikaisemmissa kokeissa on todettu, että 25 % duroc-geenejä teurassian perimässä ei vaikuta ruhon rasvapitoisuuteen negatiivisesti. Tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää loppukasvatusrehun lysiinin määrän (7,0 g tai 8,5 g rehuyksikössä) vaikutus kasvuun, rehunkäyttöön ja lihan laatuun kasvatettaessa kotimaisten rotujen risteytyssikoja ja Duroc-risteytyssikoja eri loppuelopainoihin (100, 110 tai 120 kg).
Vastaava tutkija
Siljander-Rasi Hilkka Hankkeen kesto 2002 - 2004
Asiasanat
lihasika, teuraspaino, ruokinta, Duroc
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|