Tämän esiselvityshankkeen tavoitteena oli luoda perusta uusimuotoisen ruusunmarjan tuotannon aikaansaamiseksi. Tavoitteina oli myös kirjoittaa kirjallisuuskatsaukset ruusunmarjan tuotannosta sekä ruusunmarjan bioaktiivisista yhdisteistä ja käytöstä elintarvike- ja muussa teollisuudessa, analysoida ulkomaisten ja kotimaisten ruusunmarjojen bioaktiivisia yhdisteitä sekä suorittaa tuotteistamiskokeita. Ruusunmarjat (Rosa rugosa ja Rosa canina) osoittautuivat erittäin hyviksi C-vitamiinin, E-vitamiinin, karotenoidien ja prosyanidiinien lähteeksi. Myös E-vitamiinipitoisuudet olivat suuret. Vain joissakin kasviöljyissä ja siemenissä on enemmän E-vitamiinia kuin tutkituissa ruusunmarjanäytteissä. Karotenoideista kiulukat sisälsivät paljon etenkin beeta-karoteenia ja lykopeenia. Beeta-karoteenin pitoisuudet olivat porkkanan luokkaa ja lykopeenia kiulukat sisälsivät jopa enemmän kuin tomaatti tuorepainoa kohden laskettuna. Etenkin koiranruusun (R. canina) kiulukat sisälsivät erittäin runsaasti voimakkaasti antioksidatiivisia prosyanidiineja, mutta myös kurtturuusun prosyanidiinipitoisuudet olivat paljon suuremmat kuin marjoissa keskimäärin. Edellä mainittujen ravintoaineiden lisäksi ruusunmarjat sisälsivät myös melko paljon kuitua, folaatteja ja joitain kivennäisaineita (mm. K ja Mg). Kurtturuusun siemenet sisälsivät öljyä noin 16%. Öljy sisälsi eniten linoleeni- ja alfa-linoleenihappoja. Alfa-linoleenihapon osuus oli n. 40%. Ruusunmarjoja hyödynnetään nykyisin vain vähän, vaikka niiden ravintosisältö on erinomainen. Suomessa paljon koristekasvina käytetty kurtturuusu sopii miedon makunsa vuoksi erilaisten elintarviketuotteiden raaka-aineeksi.
Vastaava tutkija
Korhonen Hannu J. T. Hankkeen kesto 2003 - 2004
Asiasanat
ruusunmarja, elintarvikeprosessointi
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|