Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata globaalia ja kotimaista turkistaloutta sekä selvit-tää turkistilojen taloutta ja arvioida hyvinvointimuutosinvestointien vaikutuksia turkistilo-jen talouteen. Tutkimuksessa laadittiin myös SWOT- analyysi turkisalalle ja tehtiin turkisalaa kehittäviä politiikkaehdotuksia. Suomi on ollut turkistuotannon suurvalta, mutta Suomen osuus maailman ketunnahkojen tuotannosta on enää vain 20 % ja minkinnahkojen tuotannosta 5 %. Suomessa turkistuo-tannolla on kuitenkin edelleen merkittäviä vaikutuksia. Esimerkiksi vuonna 2006 turkisten nahkamyynnin kokonaisarvo on ollut noin 200 milj. euroa. Alueellisesti tarkasteluna tur-kistuotanto on voimakkaasti keskittynyt Pohjanmaalle, jossa sillä on merkittäviä työllistä-viä ja taloudellisia vaikutuksia. Suomessa turkistiloja on noin 1 500 kappaletta, joista noin 500 tilaa toimii maatilan yhtey-dessä. Lähivuosia alalla leimaa turkistuottajien eläköityminen ja tuotannosta luopuminen, sillä tuottajien ikärakenne on vinoutunut. Osa turkistuottajista aikoo kuitenkin lisätä tuotantoa ja valtaosa pitää tuotannon ennallaan. Turkistuotannon perusvahvuutena Suomessa on kylmät ilmasto-olosuhteet. Vahvuuksia ovat mm. ammattitaitoiset turkistuottajat, hyvin organisoitunut rehunhankinta ja valmistus sekä kollektiivinen turkisten myynti. Turkistuotannon suurimpana uhkana voidaan pitää poliittista uhkaa Euroopassa, joka realisoituu vaalien yhteydessä. Tulevaisuuden haasteena alalla on kotimaisen kannattavan turkistuotannon säilyminen Suomen rajojen sisällä. Turkistuotannon tulokseen ja kannattavuuteen vaikuttavat suoraan nahkojen markkinahinnat, jotka voivat vaihdella hyvin paljon tilikausien välillä. Vuonna 2006 turkistuotannon tuotantokustannukset olivat kokonaistuottoja suuremmat ja yrittäjänvoitto oli negatiivinen, keskimäärin -14 300 € tilaa kohti. Turkistilojen kannattavuus oli kuitenkin vuonna 2006 maataloutta parempi, sillä turkistiloilla kannattavuuskerroin oli keskimäärin 0.58 ja maataloudessa 0.48. Turkiseläinten häkkitilavaatimusten siirtymäkausi päättyy vuoden 2010 lopussa. Hyvin-vointimuutosinvestoinnit tulevat tiloille kalliiksi ja laskevat arvioiden mukaan turkistuo-tannon kannattavuutta. Ongelmallisin tilanne on kettutiloilla, joiden kannattavuus on jo lähtötilanteessa tuotantohaaroista heikoin. Tulevaisuudessa hyvinvointimääräykset täyttävillä tuotteilla voi kuitenkin olla kasvavaa kysyntää tai imagoarvoa, mikä luo turkisalalle mahdollisuuksia.
Vastaava tutkija
Sipiläinen Timo Hankkeen kesto 2007 - 2008
Asiasanat
turkiseläin, kannattavuus, hyvinvointi-investointi
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|