Maan rakenne vaikuttaa peltoviljelyn aiheuttamaan ympäristökuormitukseen. Näkyvin seuraus huonosta rakenteesta on veden hidas imeytyminen maahan. Kun vesi imeytyy hitaasti ja maan painannevarasto on pieni, vesi kertyy pellon pintaan ja pintavalunta alkaa. Pintavalunnan myötä eroosion ja fosforin huuhtoutumisen riski kasvaa. Eroosiota lisää myös maan mururakenteen huono vedenkestävyys. Pitkään pellolla oleva pintavesi heikentää maan kaasujen vaihtoa (voi lisätä mm. typen kaasumaisia tappioita) ja kasvuston kasvua (heikentää ravinteiden hyväksikäyttöä). Pintaveden hidas imeytyminen hidastaa myös maan kuivumista, mikä vaikeuttaa peltotöiden tekemistä ajallaan. Jos peltotyöt tehdään maan ollessa märkää, maa tiivistyy helposti. Hankkeen tavoitteena on seurata pintavesien esiintymistä viljelytavaltaan erilaisilla lohkoilla, tutkia maan rakenteen osuutta pintavesien esiintymisessä sekä muodostaa seurannassa kerättävän ja uusimman tutkimustiedon perusteella käsitys siitä, mitkä ovat tärkeimmät tekijät, jotka lisäävät maan makrohuokostoa ja vähentävät pintavesien esiintymistä. Hankkeessa tuotetaan tietoa maatalouden ympäristötuen tavoitteiden saavuttamiseksi. Siinä arvioidaan, miten ympäristötuen lisätoimenpiteisiin lukeutuvat keinot (kasvipeitteisyys, kevennetty muokkaus) vaikuttavat maan rakenteeseen ja pintaveden esiintymiseen. Vuonna 2001 kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus -lisätoimenpiteeseen sitoutuneita tiloja oli 35 114 kpl, joiden yhteenlaskettu sitoumusala oli 887 400 ha. Hankkeessa on seurattu vuodesta 2001 alkaen maan rakenneongelmia indikoivien märkyysongelmien sekä niistä aiheutuvien kasvuston kellastumisen esiintymistä viljelytavoiltaan erilaisilla Etelä-Suomen savi- ja hiesumailla sijaitsevilla peltolohkoilla. Verrattavat viljelymenetelmät ovat kyntö, sänkimuokkaus ja kesantonurmi tai viljelykierto, johon sisältyy nurmea. Kaksi viimeksi mainittua kuuluvat ympäristötuen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus -lisätoimenpiteisiin. Tulosten mukaan märkyysongelmia esiintyi keskimäärin eniten sänkimuokattavilla lohkoilla. Niillä lätäköiden ja painanneveden peittämää aluetta oli kaikilla havaintokerroilla keskimäärin 0,48 % lohkoalasta, kun vastaava luku kynnettävillä lohkoilla oli 0,20 % ja heinälohkoilla 0,27 %. Kellastunutta ja harvaa kasvustoa oli sänkimuokattavilla lohkoilla keskimäärin 0,40 %, kynnettävillä 0,10 % ja heinälohkoilla 0,24 %. Tilastollisesti merkitseviä eroja käsittelyjen välillä ei havaittu. Hankkeen kannalta vuosi 2002 oli huono, koska pelloilla ei ollut pintavettä vähäsateisena loppukesänä. Tulosten perusteella suurin pintavalunnan riski oli sänkimuokattavilta lohkoilta. Keskimäärin lätäköiden ja painanneveden peittämää aluetta esiintyi kuitenkin vähän (alle 1 % pellon alasta). Lisäksi osaa lohkoista oli sänkimuokattu vähemmän kuin viisi vuotta, joten ne olivat vielä siirtymävaiheessa. Maan rakenne- ja märkyysongelmia aiheuttivat mm. salaojituksen huono toiminta ja pellon pinnan vettä keräävä muotoilu.
Vastaava tutkija
Hankkeen kesto 2000 - 2007
Asiasanat
pintavesi, viljelykierto , kevennetty muokkaus, GPS, pintavalunta, makrohuokosto, maan rakenne
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|