Perunaruton (Phytophthora infestans) epidemialogia on muuttunut muutamassa vuodessa ja tautia havaitaan pellolla yhä varhemmin. Torjunta on vaikeampaa ja myös satomenetykset ovat aikaisempaa suurempia. Siksi luomuperunatuotannon yksi keskeisimmistä haasteista on löytää menetelmä perunaruton hillitsemiseksi. Kuminan (Carum carvi) haihtuvilla öljyillä havaittiin torjuntavaikutuksia MTT:n aikaisemmissa tutkimuksessa. Kuminan viljelyn laajeneminen varmistaa myös sen, että tarvittavaa raaka-ainetta on tarjolla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kuminatisleen ja -puristeen biologisista ja taloudellis-teknisistä käyttömahdollisuuksista luomuperunan rutonhallintaan Puriste esti ruttosienen eri kehitysvaiheita lähes kokonaan ja oli tislettä tehokkaampi. Puristeen etuna oli myös sen kiinnittyminen sieni-itiöiden pintaan tislettä paremmin. Kuminapuristeella voitiin pellolla hillitä ruton etenemistä vain muutamalla päivällä, vaikka aikaisemmassa tutkimushankkeessa saatu viive oli selvästi pidempi. Tämä saattaa johtua perunaruton aikaistumisesta tutkimusvuosien välillä. Vuonna 2006 lehtiruttoa ei kuivan kesän takia esiintynyt ja maanpäälliseen kasvustoon ruiskutuksilla ei ollut merkitystä. Esiintynyttä mukularuttoa kuminapuristekäsittelyt vähensivät lisäten kauppakelpoisen sadon määrään noin 1500 kg/ha käsittelemättömään verrattuna. Heikkoon tehoon vaikuttanee ruton epidemialogisten tekijöiden lisäksi se, ettei kuminapuriste kiinnity ja levity lehden pinnalle tarpeeksi tehokkaasti ja ruttoitiöitä suojaavasti. Tämän takia selvitettiin myös lisäaineiden kykyä parantaa kuminatisleiden ja -puristeiden ruiskutettavuutta ja tehoa. Tisleen ja puristeen sisältämän öljyn haihtuvuutta lisäaineilla voitiin vähentää, mutta tisleen tehoon ei lisäyksillä ollut edullista vaikutusta. Tutkimuksia lisäainetta sisältävien puristeiden tehosta ei tehty. Kuminapuristeen käytöstä oli etua perunan kasvuun ja kehitykseen. Puriste lisäsi perunan mukulasatoa ja vähensi mukuloiden yksilöpainojen vaihtelua. Puristeen käyttö edisti ensimmäisen ruiskutuksen yhteydessä myös lehtien yhteyttämistä ja hidasti myöhemmin perunoiden tuleentumista. Sen sijaan kuminatisleen käytöstä oli haittaa. Käsittelyt vähensivät mukulasatoa ja lisäsivät mukuloiden yksilöpainojen vaihtelua. Väkevinä pitoisuuksina tisleet polttivat laikkuja lehtiin. Tisleen haitallinen vaikutus ilmeni myös perunan lehdissä puolustusreaktioon osallistuvan GST-geenin aktivoitumisena, jota ei puristeen käytöllä havaittu. Puristeen edullinen vaikutus voi johtua aineen antamasta suojasta lehden yläpinnasta tapahtuvaa haihtumista vastaan, sillä erityisen lämpiminä vuosina mukulasadoissa havaittiin suurimmat sadonlisäykset. Kuminapuristeen edullinen vaikutus perunan mukulasatoihin saattaa perustua ruton torjunnan lisäksi perunan vesitaloutta parantavaan vaikutukseen. Kuminapuristeen käyttömahdollisuudet luomutilalla perustuvat ensi sijassa siihen, lisääkö puristeen käyttö mukulasatoa joko rutontorjunnan tai perunan kasvua edistävän vaikutuksen takia. Puristeen käyttö lisäsi kentällä yhtenä vuotena kolmesta ja astiakokeessa kolmena vuotena neljästä mukulasatoa. Astiakokeessa sadonlisäykset olivat 5-8 %, jotka laskennallisesti tuottaisivat 1500 - 2000 kg/ha sadonlisäyksiä tavoiteltaessa 30 000 kg:n hehtaarisatoja. Kuminapuristeen tuotantokustannuksista noin puolet johtuu öljynpuristimen käytöstä. Kustannuksia voidaan madaltaa lisäämällä laitteen vuotuista käyttöaikaa ja tuotetun puristeen määrää. Tuotantoa omalla tilalla kannattaa harkita vasta sitten, jos perunan ja siihen liittyvän kuminan viljelyn lisäksi liikenee aikaa vähintään kahden perunahehtaarin rutontorjuntaan tarvittavan öljymäärän puristamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa noin neljää viikkoa vuodessa.
Vastaava tutkija
Keskitalo Marjo Hankkeen kesto 2003 - 2007
Asiasanat
kuminan siemen, Carum carvi, öljyn erotus, kuminaöljy, kuminapuriste, koivutisle, bentsoehappo, lisäaineet , rna-taso, yhteyttäminen, lehtivioitus, mukulakoko, luomuperuna, perunarutto, Phytophthora infestans, mukulasato, sieni-itiö, torjuntakynnys
Hankkeen vaihe: Päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|