Maailman kauppajärjestö WTO:n käynnissä olevalla Dohan neuvottelukierroksella WTO:n yhteensä 149 jäsenmaata yrittävät sopia toimista maailmankaupan vapauttamiseksi. Kierros on määrä saattaa loppuun vuoden 2006 aikana. Maatalouskauppa on avain neuvotteluratkaisun syntymiselle;jollei siinä päästä sopuun, muutkaan asiat kuten tavarakauppa ja palvelukauppa eivät edisty. Erityisesti kehitysmaat pitävät tiukasti kiinni siitä, että rikkaiden teollisuusmaiden on leikattava maataloustukiaan ja avattava markkinoitaan. Merkittävin edistysaskel Dohan kierroksella on toistaiseksi ollut WTO:n ministerikokouksessa Hong Kongissa joulukuussa 2005 tehty päätös maatalouden vientitukien poistamisesta vuoteen 2013 mennessä. Vuonna 2006 päähuomio maatalousneuvotteluissa kohdistuu siihen, kuinka paljon ja millä aikataululla WTO:n jäsenmaat suostuvat alentamaan maataloustuotteiden tulleja. Myös maatalousneuvotteluiden kolmannesta osasta eli sisäisen tuen alentamisesta neuvotellaan. Tullien alentamisneuvotteluissa on päästy vaiheeseen, jossa tullien alennuskaavoihin sovitellaan konkreettisia lukuja. Kovinta linjaa neuvotteluissa vetää Yhdysvallat, joka on ehdottanut korkeimpien tullien alentamista peräti 90 prosenttia. EU on puolestaan luvannut leikata korkeimpia tulleja 60 prosenttia ja muita tulleja 35-60 prosenttia. Brasilia ja Intia, jotka kuuluvat isojen kehitysmaiden G20-ryhmään, ovat tehneet näiden kahden väliltä olevan esityksen. Kaikki esillä olevat mallit tarkoittaisivat suomalaisen maatalouden näkökulmasta kilpailun lisääntymistä etenkin voin, naudan- ja siipikarjanlihaan sekä sokerin osalta. Suuret tullien alennukset johtaisivat tuonnin kasvuun ja lisäisivät unionin sisämarkkinoiden ylijäämää samalla, kun tuetusta viennistä on luovuttava. Tullileikkausten jälkeen EU:n rajasuojana toimivat kiinteät tullit eivät enää kattaisi EU:n sisämarkkinahinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotusta. Kierroksella on aiemmin sovittu, että kaikki maat voivat määritellä joitakin itselleen tärkeitä maataloustuotteita herkiksi, jolloin niiden tulleja alennetaan keskimääräistä vähemmän. EU haluaisi herkkien tuotteiden ryhmään kahdeksan prosenttia tuotteista. Yhdysvaltain esityksen mukaan herkkien tuotteiden statuksen voisi kuitenkin saada enintään yksi prosentti tuotteista. Tämä aiheuttaisi ongelmia EU:lle, koska pelkästään siipikarjanlihan määrittäminen herkäksi tuotteeksi ylittäisi yhden prosentin rajan. Suomalaisia huolestuttaa erityisesti voin asema. EU:n komissio ei katso voin välttämättä kuuluvan herkkien tuotteiden ryhmään. Seurauksena olisi voin rajasuojan merkittävä madaltuminen ja paine voin interventiohinnan alentamiseen. Yhdessä vientitukien poistamisen kanssa tämä merkitsisi maidon tuottajahinnan laskua ja maidontuottajien tulojen alentumista. Leikkauksia on tehtävä myös kauppaa häiritseviin sisäisiin tukiin. Näidenkin leikkausten tasosta EU ja Yhdysvallat ovat eri linjoilla. EU on luvannut leikkaavansa markkinahintatukea 70 prosenttia. Yhdysvaltain tekemässä vastaehdotuksessa EU:n olisi leikattava tukeaan 83 prosenttia, mutta Yhdysvallat olisi itse valmis vain 60 prosentin leikkaukseen. Yhdysvalloille on vaikeinta markkinahintatukien leikkaus ja EU:lle taas vaikein kysymys on tuontisuojan purkaminen.
Vastaava tutkija
Niemi Jyrki Hankkeen kesto 2000 - 2012
Asiasanat
sisäinen tuki, vientituki, markkinoille pääsy, tariffi, maatalouskauppa, Dohan kierroksen maataloussopimus, WTO
Hankkeen vaihe: päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Luonnonvarakeskus Luken järjestelmästä.
|