|
Merenkurkun siikakantojen perinnöllisiä eroavaisuuksia tutkitaan tavoitteena elinympäristömuutosten taannuttamien kantojen elvyttäminen lajin monimuotoisuuden vaalimiseksi.
Useat Pohjanlahden vaellussiikakannoista ovat taantuneet kutujokien patoamisen ja muiden elinympäristön muutosten takia. Elinympäristömuutokset ovat heikentäneet siian lisääntymistä, minkä vuoksi siikakantoja hoidetaan istuttamalla vuosittain miljoonia kesänvanhoja siikoja.
Siika on hyvin monimuotoinen ja muunteleva laji, ja erilaisiin paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneet kannat poikkeavat toisistaan mm. kutupaikan valinnan, vaelluskäyttäytymisen, kasvun ja monien muidenkin ominaisuuksien suhteen. Osa siikakannoistamme on hävinnyt ympäristömuutosten seurauksena. Toisaalta laajamittainen istutustoiminta on johtanut eri kantojen sekoittumiseen, ja siten vähentänyt siikakantojen monimuotoisuutta.
Siikakantojen monimuotoisuutta ja kantojen välisiä eroja tutkitaan mikrosatelliitti-DNA ?menetelmällä. Tavoitteet Selvittää, mitkä Merenkurkun siikakannat nykyisin poikkeavat perimältään toisistaan ja muista Pohjanlahden siikakannoista. Tutkimuksen kohteena on sekä merikutuisia, jokien suistoissa kutevia että jokeen kudulle nousevia siikakantoja. Tuotetun tiedon avulla Merenkurkun siikakantojen istutukset, emokalastojen perustaminen ja muut hoitotoimenpiteet voidaan tehdä kalastuksen kannalta tarkoituksenmukaisesti ja monimuotoisuutta säilyttäen. Tulokset Merenkurkun alueella on säilynyt useita paikallisiin olosuhteisiin erikoistuneita siikakantoja. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa nopeakasvuinen Maalahdenjoen suistosiika. Se poikkeaa hyvin selvästi niin meressä kuin joessakin kutevista siikakannoista. Maalahdenjoen siikakanta kärsii lisääntymisalueen happamoitumisesta, mutta kantaa vahvistetaan tuki-istutuksilla. Vastaava tutkija Leskelä Ari, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joensuun riistan- ja kalantutkimus Muut henkilöt Aho Teija (Fiskeriverket, Kustlaboratoriet) Hankkeen kesto 2001 - 2003 Hankkeen vaihe: päättynyt
| 
