Mesimarjaa viljeltiin Suomessa puutarhamaisessa avomaatuotannossa yhteensä 20-25 ha:n alalla 1990-luvun puolivälissä. Jalomaaraimen (pohjoismaisen ja alaskanmesimarjan risteytys) viljelyala Ruotsissa on n. 10 ha. Viljelmäkohtaiset pinta-alat vaihtelevat muutamasta aarista muutamaan kymmeneen aariin. Vuotuisen poimitun marjasadon arvo Suomessa oli n. miljoona euroa ja Ruotsissa n. 2,5 MSEK. Mesimarjan keskeisiä hyödyntäjiä ovat likööriteollisuus sekä ravintolat. Ravintoloissa mesimarjan kysyntä lisääntyy jatkuvasti ja ylittää tarjonnan Suomessa ja Ruotsissa. Mesimarjanviljelyllä on siten selvästi laajenemismahdollisuuksia ja se tarjoaa uuden tuotantomuodon maaseudulla, jossa perinteinen maataloustuotanto supistuu. Mesimarjalla on myös boreaalista, alueellista erityisarvoa. Siitä valmistetut tuotteet mielletään puhtaiksi, pohjoisiksi luonnontuotteiksi niin kotimaisilla kuin vientimarkkinoillakin. Raakileiden kuivumisongelmaa alkoi esiintyä Pohjanmaan mesimarjaviljelyksillä merkittävässä määrin vuonna 1994 ja seuraavana vuonna tilanne paheni edelleen. Tutkimuksemme osoittivat, että mesimarjan lehtihomeen aiheuttaa Oomycota-sieniin kuuluva homelaji Peronospora sparsa Berkeley (synonyymi P. rubi Rabenhorst), jota ei havaittu vielä 1970-luvun lopulla mesimarjan sienitautitutkimuksissa Suomessa. Sen jälkeen keskityttiin lehtihomesienen tartuntalähteiden ja perinnöllisen muuntelun sekä mesimarjan taudinkestävyyslähteiden määrittämiseen. Tavoitteena oli luoda tietoperusta kestävälle ja ympäristöystävälliselle lehtihometaudin torjuntastrategialle. Työryhmä koostui tutkimuksen sekä mesimarjanviljelyn ammattilaisista. Jatkuvasta tiedonvälityksestä tutkimuksen ja käytännön viljelyn välillä pyrittiin huolehtimaan tutkimuksen aikana. Tutkimuksella oli kolme yksilöytyä tavoitetta: i) Lehtihomesienen tartuntalähteiden määritys viljely-ympäristössä; ii) Lehtihosienen rotukirjon kartoitus ja suvullisen lisääntymisen selvittäminen; ja iii) Mesimarjan luonnonkantojen lehtihomeenkestävy y den kartoitus. Edellä mainitun hankkeen päättymisen jälkeen tutkimus on jatkunut Hannele Lindqvist-Kreuzen väitöskirjatyön puitteissa (valmistui 12/2002) mm. mesimarjan luonnonkantojen perinnöllisen vaihtelun selvittämisellä sekä jalomaaraimen lakastumistaudin aiheuttajan tutkimuksella. Tutkimus jatkuu yhteistyössä MTT:n Pohjois-Pohjanmaan tutkimusaseman kanssa.
Tulokset
Ks. v. 1998-2000 hankkeen loppuraportti sekä muut julkaisut
Vastaava tutkija
Valkonen Jari, Helsingin yliopisto, Soveltavan biologian laitos Yhteistyötahot
Swedish University of Agricultural Sciences (SLU), MTT Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema
Hankkeen kesto 1996 - 2003
Asiasanat
mesimarja, Rubus arcticus, lehtihome, geneettinen vaihtelu, populaatio, AFLP, kasvitaudit
Hankkeen vaihe: päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Helsingin yliopiston TUHTI-tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Helsingin yliopiston TUHAT-järjestelmästä.
|