Ilman kautta ympäristöön leviävien happamoittavien päästöjen huomattavasta vähentymisestä johtuen ensimmäiset merkit happamoitumisherkkien pintavesien toipumisesta on todettu Euroopassa ja eräillä alueilla Pohjois-Amerikassa. Projekti on Suomen ympäristökeskuksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen tutkijoiden yhteishanke. Projektiryhmän omat tutkimukset sekä useat viimeaikaiset kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että latvavesistöjen toipumiseen happamoitumisesta vaikuttavat useat vuorovaikutteiset tekijät. Vesikemiallista toipumista on kuitenkin havaittu vain osassa suomalaisista happamoituneista järvistä. Kalastoa lukuunottamatta järvien biologista toipumista happamoitumisesta ei ole Suomessa tutkittu. Hankkeen päätavoitteet ovat tästä johtuen seuraavat: 1) Määrittää ne latvajärvien ominaisuudet ja prosessit, jotka ovat järvien erilaisen kemiallisen toipumisen taustalla, 2) Kvantifioida biologiset muutokset valituilla indikaattoreilla (kalat, pohjaeläimet, rantavyöhykkeen perifyton) uusimalla biologinen näytteenotto Suomen happamoitumistutkimusprojektin (HAPRON) aikana (1985-1990) tutkittujen järvien osajoukosta (n. 60 järveä, 3) Tutkia syysuhteet ilmaperäisen laskeuman kemian muutosten sekä järvien vesikemian ja biologisten muutosten välillä, ja identifioida kuinka biologinen toipuminen on yhteydessä kemialliseen toipumiseen.
Vastaava tutkija
Tammi Jouni, Helsingin yliopisto, Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos Hankkeen kesto 2001 -
Asiasanat
happamoituminen, järvet, toipumisprosessit, vesikemia, pohjaeläimet, kalat, rantavyöhykkeen perifyton
Hankkeen vaihe: päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Helsingin yliopiston TUHTI-tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Helsingin yliopiston TUHAT-järjestelmästä.
|