Maan pintarakenteen tuhoaminen johtaa eroosioon ja ravinteiden kulkeutumiseen pois pelloilta, koska veden imeytyminen heikentyy ja pintavalunnan syntymisriski kasvaa. Myös vanhan kasvillisuuden juuristo saattaa heikentää veden imeytymistä. Laiduntamisen vaikutuksia maan rakenteeseen ja veden imentäkykyyn tutkittiin savimaalla neljästä eri kohdasta ja hietamaalla kohdista 1) ja 4): 1) hyväkuntoisesta laitumesta; 2) laitumesta, jossa sorkka oli läpäissyt maan; 3) juomapaikan läheisyydestä, jossa maa oli lähes pilalle tallattu; 4) juomapaikan läheisyydestä, jossa maa oli täysin pilalle tallattu. Lisäksi hydrologista toimintaa tutkittiin vanhalla suojavyöhykkeellä sekä siihen rajoittuvalla kynnöksellä, täydennettynä juuritiheysmittauksilla. Tutkimuskohteiden pintamaasta tehtiin myös vedenhylkivyysmääritykset. Kenttämittaukset ja näytteenotto tehti in MTT:n koealueilla. Maanäytteet analysoitiin Helsingin ja Kielin yliopistojen laboratorioissa. - Tulosten mukaan vähäisenkin tallauksen vaiku tus ulottui odottamattoman syvälle. Laidunmaiden kyky imeä vettä heikkeni nopeasti ja pintavalunnan syntymisen riski kasvoi. Sorkat hiersivät savimaan pinnan kantavuuden olemattomaksi, samalla kun syvemmät kerrokset tiivistyivät vettä heikosti läpäiseviksi. Savimaan suurten huokosten osuus laski ratkaisevasti juomapaikan tallauksen vaikutuksesta 10 cm:n alapuolella. Hietamaalla, jossa suuria huokosia oli alkujaan enemmän kuin savimaalla, maan huokosjakauma ei muuttunut merkitsevästi tallauksen johdosta. Sen sijaan huokosten jatkuvuus tuhoutui, koska vedenjohtavuus aleni merkittävästi. Suojakaistan pintamaassa juuren kokoluokkaa olevien huokosten tilavuudesta yli puolet oli juurien valtaamana, mikä näkyi suojakaistan heikkona veden imeytymisenä. Suojak aista imi vettä heikosti myös kuivana, mikä oli todennäköisesti paitsi juuritukkeumien myös sammaloituneen pintamaan vedenhylkivyyden seurausta. Mittausten mukaan sekä kasvillisuuden peittämät maa-alueet että mullokselle tallatut juoma p a i kat karjan ulosteineen olivat kuivissa oloissa voimakkaasti vettä hylkiviä. Tulokset antavat aihetta kehittää teknisiä ratkaisuja juomapaikkojen fosforin kulkeutumisen estämiseksi pintavirtailun mukana. Juomapaikoille voitaneen suositella ohuen pintakerroksen ajoittaista poistoa ja sonnan korjaamista pois vähintäänkin laidunkauden päättyessä. Tulokset nostavat esille myös suojakaistojen uudistamistarpeen. Tässä tutkimuksessa savimaan suojakaistaa 3 kertaa nuorempi savimaan laidun imi vettä 2,5 kertaa nopeammin kuin sammaloitunut suojakaista.
Tulokset
Kenttämittaukset ja näytteenotto tehtiin keväällä 2002. Maan rakenne- ja juuristoanalyysit sekä hydrofobisuusmääritykset tehtiin Helsingin yliopistossa 2002-2003. Maan mekaaniset ominaisuudet mitattiin Kielissä vuonna 2003. Aineistosta on lähetetty arvioitavaksi 1 tieteellinen julkaisu sekä laadittu 2 artikkelia Salaojituksen tutkimusyhdistys ry:n Tiedote ¡Vsarjaan. Lisäksi aineistosta on pidetty kongressiesitelmiä Suomessa ja ulkomailla, esitetty postereita ja laadittu tekstejä kongressijulkaisuihin.
Vastaava tutkija
Pietola Liisa, Helsingin yliopisto, Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos Yhteistyötahot
MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Christian-Albrechts-University (Kiel, Saksa), TKK
Hankkeen kesto 2002 - 2004
Asiasanat
) tiivistyminen, ympäristö, hydrophobia, juuritiheys
Hankkeen vaihe: päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Helsingin yliopiston TUHTI-tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Helsingin yliopiston TUHAT-järjestelmästä.
|