Rasituksessa tai stressitilassa sika tuottaa suuren osan tarvittavasta energiasta anaerobisesti hajottamalla intrasellulaarista glykogeeniä. Glykogenolyysissä glykogeenifosforylaasi ja glykogeenidebranching-entsyymi (GDE) katalysoivat yhdessä glykogeenin hajotuksen. Anaerobisen glykolyysin tuloksena lihaksiin kertyy maitohappoa. Fosforylaasi hajottaa kerroksittain glykogeenia. GDEn toimintaa tarvitaan siirryttäessä kerroksesta toiseen. Glykogenolyysin nopeudessa on havaittu eroa eri eläinten välillä, mutta erojen syitä tunnetaan varsin puutteellisesti. Esimerkiksi pelkän GDEn toimintaa ei lihantuotantoeläimillä juurikaan ole tutkittu. GDEllä saattaa olla merkittävä rooli energiavirtojen säätelyssä stressitilanteessa, ja se saattaa estää liian pitkälle menevän pH-arvon laskun elävässä lihaksessa. GDEn riippuvuutta ympäristön pH-arvosta ja lämpötilasta on tutkittu vain vähän elävän lihaksen ja post mortem -reaktiokulkujen kannalta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää GDEn roolia m ahdol lisena glykogenolyysin säätelijänä ja siten eläinten hyvinvointiin ja lihan laatuun vaikuttavana tekijänä sekä saada tietoa GDEn aktiivisuudesta eri eläinlajien eri kudoksissa ja eri lihaksissa. Lisäksi selvitetään sian eri lihasten puskurikapasiteetti sekä lepoglykogeenitason ja loppu-pH -arvon yhteyttä. Tutkimus on perustutkimusta.
Vastaava tutkija
Puolanne Eero, Helsingin yliopisto, Elintarviketeknologian laitos, lihateknologia Yhteistyötahot
Department of Basic Veterinary Sciences
Hankkeen kesto 2001 - 2007
Asiasanat
Glykogeenidebranching-entsyymi, entsyymiaktiivisuus, lihas, lihan puskurikyky, loppu-pH
Hankkeen vaihe: päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Helsingin yliopiston TUHTI-tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Helsingin yliopiston TUHAT-järjestelmästä.
|