Projektin tarkoituksena on kehittää puutavaran hakkuukoneen toiminnan yhteydessä saatavan mittaustiedon hyväksikäyttöä. Hakkuukoneiden mittalaitteet ovat kehittyneet tasolle, jolla saadaan luotettavaa ja erittäin tarkkaa mittatietoa poistettavasta puustosta. Tämä teknologia on jo jokapäiväisessä operatiivisessa käytössä. Toisaalta myös satelliittipaikannusta hyödyntävä teknologia on viime aikoina tullut halvemmaksi samalla, kun laitteiden tarkkuus on parantunut. Tällaisia GPS-laitteita on jo alettu hyödyntää puunhankinnan kuljetuksien ja logistiikan tehtävissä. Keskeisenä tavoitteena projektissa on kehittää menetelmä näiden kahden, jo olemassa olevan, tekniikan osa-alueen yhteiskäytöllä edullisen, paikkaan sidotun puustotiedon tuottamiseksi. Keskeisimpiä projektin osatavoitteita on yksittäisen puun paikka- ja ominaisuustietojen kerääminen. Puustotietoja pyritään keräämään myös hieman karkeammalla koealatasolla, jossa hakkuukoneen yksi tai useampi työpiste on luonteva koeala. Menetelm ällä saadaan leimikon poistuma hakkuukoneen mittaamana. Jäävän puuston määrää ei saada, mutta pyritään kehittämään menetelmä sen arvioimiseksi. Arvio voidaan tehdä jollain otantaan perustuvalla menetelmällä. Myös uusimpien teknisten mittalaitteiden käyttömahdollisuuksia tähän tarkoitukseen kartoitetaan. Tutkimuksessa kehitetään myös mittauslaitteita, joilla jäävä puusto voidaan tehokkaasti mitata. Hakkuukoneen mukana liikkuvan paikannuslaitteen mittauksia voidaan käyttää myös leimikon rajaamiseen ja alueella olevien vältettävien luontokohteiden havainnointiin, millä on merkitystä erityisesti toimittaessa huonoissa valaistusoloissa. Menetelmän ja sillä kerätyn aineiston tarkkuutta tutkitaan tarkkojen maastossa tehtävien kontrollimittausten avulla. Valmiit mittaustiedot tallennetaan tietokantaan, jota voitaisiin tarpeen mukaan käyttää mitä moninaisimpiin metsävaratiedon käyttökohteisiin, esimerkiksi metsäsuunnittelun tietojen päivitykseen ja kaukokuvien tulkintaan. Tutkimukseen liittyvi ä mittauksia on tehty yhteistyössä Metsäteho Oy:n ja sen osakasyrityksien, lähinnä UPM-Kymmene Oy:n kanssa syksystä 1998.
Tulokset
Hankkeessa on luotu ohjelmat paikkaan sidotun puustotiedon keräämiseksi ja tallentamiseksi hakkuukoneilla (Plustech Oy, Ponsse Oyj). Hakkuukoneiden GPS-paikantimien on todettu soveltuvan hyvin leimikon rajojen kartoittamiseen ja kuljettajan apuvälineeksi (Hokka 1999). Puustotietojen paikannus hakkuukoneiden GPS-laitteilla onnistuu 3,6 metrin (hajonta) tarkkuudella. USA:n puolustusministeriön poistaessa tahallisen häirinnän (Selective Availibility) toukokuussa 2000 on GPS-paikannuksen tarkkuus hakkuukoneissa parantunut olennaisesti. Toinen hankkeen tavoite oli kehittää uusi metsänmittalaite. Ensimmäinen prototyyppi mittalaitteesta (lasserrelaskooppi) valmistui ja testattiin kesäkuussa 2001 (Räty, M. 2001). Mittalaitteen kehitystyö jatkuu Metsänmittauksen tehostaminen (laserrelaskooppi) -hankkeessa. Lisäksi hankkeessa on tutkittu eri menetelmiä yksittäisten puiden paikantamiseksi hakkuukoneeseen nähden (Kouri 2001). Hakkuukoneella kerätyn paikkaansidotun puustotietojen hyödyntäminen ja tietopankin rakentaminen jatkuu Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella (Timo Melkas).
Vastaava tutkija
Laasasenaho Jouko, Helsingin yliopisto, Metsävarojen käytön laitos Yhteistyötahot
Metsäteho Oy, UPM-Kymmene Oy, Metsähallitus, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Tuomarniemen metsäoppilaitos
Hankkeen kesto 1998 - 2001
Asiasanat
Satelliittipaikannus (GPS), paikkatietojärjestelmät (GIS), koneellinen puunkorjuu
Hankkeen vaihe: päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Helsingin yliopiston TUHTI-tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Helsingin yliopiston TUHAT-järjestelmästä.
|