Hankkeen aikaisemmissa tutkimuksissa kohteena olivat itämerensimpukka ja sinisimpukka. Laajahko yhteenveto on tekeillä itämerensimpukan pitkäaikaistutkimuksista. Lisäksi verrataan itämerensimpukan sydän-perikardium-munuaiskompleksin hienorakennetta jokihelmisimpukan vastaavaan systeemiin. Viime aikoina on ollut meneillään makeanveden simpukoiden lisääntymis- ja kehitysfysiologisia töitä. Elektronimikroskooppitutkimuksissa selvitetään, miten järvi- ja jokisimpukoiden tärkeimmät elimet kehittyvät toukan takaosassa ja vaeltavat muodonmuutoksen aikana tuleville paikoilleen. Glokidiumtoukkien ravinnonottoa seurataan merkkiaineilla. Toukkatutkimuksissa käytetään myös epänormaaleja isäntiä ja in vitro - kasvatusta. Jokihelmisimpukka ei ole useissa joissa, jossa sitä esiintyy, lisääntynyt pariin vuosikymmeneen. Syytä siihen etsitään. Simpukan sukusolut kehittyvät kuitenkin normaalisti. Marsupiaalikiduksen rakenne on tutkimuksen alaisena. Suomenlahden murtovedestä on löytynyt uusi simpukkalaji , vaeltajasimpukka, joka normaalisti elää makeassa vedessä. Runsaana se saattaa muodostaa uhkan esim. teollisuuslaitosten vesiputkille tukkimalla niitä. Suomenlahdessa elävän simpukan sukusolujen on todettu kehittyvän normaalisti, joten kanta pystynee lisääntymään murtovedessä. Koska järvi- ja jokisimpukoita käytetään monissa laboratoriokokeissa sekä indikaattorieläiminä ympäristön tilan seurannassa, simpukoiden käsittelyn stressivaikutuksia on haluttu selvittää, jotta voitaisiin arvioida tutkimusten luotettavuutta. Simpukoiden hemolymfan glukoosi- ja kalsiumpitoisuudet muuttuvat herkästi käsittelystressissä, ja simpukoita laboratoriossa pidettäessä pitoisuudet saattavat jäädä pitkäksi aikaa epänormaalille tasolle. Jokihelmisimpukka ja vuollejokisimpukka elävät voimakkaasti virtaavissa vesissä, ja jokihelmisimpukkaa on aikaisemmin joskus sanottu "kalkinkarttajaksi", koska sitä esiintyy vähäkalkkisissa vesissä. Tutkimuksissa todettiin, että aikuinen jokihelmisimpukka pystyy kerää m ä ä n erittäin suuret kalkkivarastot kudoksiinsa, mikä osoittaa ja mahdollistaa sen, että eläin tulee toimeen myös hyvin pehmeissä vesissä. Kalsiumvarastot saattavat auttaa simpukkaa selviytymään happamissa ja hapettomissakin oloissa. Aikuisten vuollejokisimpukoiden hapettomuuden sietoa ja hapettomuuden vaikutuksia niiden hemolymfaan tutkitaan.
Tulokset
Makeanveden unionidi-simpukoiden toukista ja juveniileista on aikaisempien julkaisujen lisäksi ilmestynyt v. 1998 kaksi kongressiabstraktia. Unio-lajien toukkien hienorakenteesta on vielä julkaisematonta aineistoa. Jokihelmisimpukan siirtoistutuksen onnistumisesta ja marsupiaalikiduksen hienorakenteesta on Valovirran kanssa keskeneräiset käsikirjoitukset. Sydän-perikardium-munuainen -kompleksin vertailu on kirjoittamatta (aineisto valmis). Yhteenveto itämerensimpukkatutkimuksista on kirjoituksen alaisena. Sari Seppäsen pro gradu vuollejokisimpukasta on valmis. Catharina Hanstenin lisensiaattitutkielman yhteenveto on valmis.
Vastaava tutkija
Pekkarinen-Kouki Marketta, Helsingin yliopisto, Biotieteiden laitos, Eläinfysiologian osasto Yhteistyötahot
Luonnontieteellinen keskusmuseo (Eläinmuseo)
Hankkeen kesto 1980 -
Asiasanat
Järvi- ja jokisimpukat, jokihelmisimpukka, itämerensimpukka, sinisimpukka, vaeltajasimpukka, hienorakenne, lisääntyminen, toukka-juveniilikehitys, stressi, kalsium-ja glukoosiaineenvaihdunta, ympäristöön sopeutuminen.
Hankkeen vaihe: päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Helsingin yliopiston TUHTI-tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Helsingin yliopiston TUHAT-järjestelmästä.
|