Tutkimussuunnitelma sisältää ELL Irmeli Happosen, ELL Maria Wibergin, ELL Mairi Speetin, ELL Minna Rinkisen ja ELL Jaana Harmoisen tohtorintutkintoon tähtäävät tutkimukset. Henkilöiden tutkimustyöt kytkeytyvät toisiinsa ja muut tutkimusryhmään kuuluvat henkilöt osallistuvat yhteen tai useampaan tutkimukseen. Oheisena tiivistelmät tutkijoiden tutkimussuunnitelmista. EKSOKRIINISEN HAIMAN VAJAATOIMINTA KOIRILLA. Etiologia, patogeneesi ja hoitovasteen seuranta. Maria Wiberg Eksokriinisen haiman vajaatoimintaan sairastuvilla koirilla haiman ruuansulatusentsyymejä tuottava osa surkastuu aiheuttaen tyypillisinä oireina voimakkaasti lisääntyneen ruokahalun, laihtumisen sekä huonosti sulaneet ja runsaat ulosteet. Sairaus on melko yleinen kaikkialla maailmassa, mutta tähän mennessä ei ole pystytty osoittamaan syytä haiman äkilliselle surkastumiselle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko kyseessä autoimmuunivälitteinen sairaus. Autoimmuunisairaudelle ominaisten tunnu smerkkien esiintymistä selvitetään tutkimalla sairauden patogeneesia, periytyvyyttä sekä immunologisia tekijöitä. Patogeneesitutkimuksella selvitetään haimassa surkastumisen edetessä tapahtuvia histologisia ja elektronimikroskooppisia muutoksia. Näitä muutoksia verrataan koirien kliinisiin oireisiin sekä haiman toimintatestien tuloksiin. Tutkimuksessa selvitetään erityisesti seerumin TLI-stimulaatiotestin (inaktiivisen trypsiinin määritys kolekystokiniini ja sekretiini stimulaation jälkeen) sopivuutta haiman vajaatoiminnan mahdollisimman varhaiseen toteamiseen jo subkliinisessä vaiheessa. Käytettävissä olevat kaksi muuta toimintatestiä ovat seerumin para-aminobentsoehappotesti sekä ns. raakasoijakoe (ulosteen trypsiinin määritys soijastimulaation jälkeen). Periytyvyysmallia tutkitaan kahdella koirarodulla (saksanpaimenkoirilla ja collieilla) segregaatioanalyysiin perustuvan SALP-tietokoneohjelman avulla. Immunologisessa tutkimusosuudessa selvitetään mahdollista vasta -ainevälitteistä tai soluvälitteistä autoimmuunimekanismia kudostuhon aiheuttajana. Vasta-ainevälitteisen mekanismin tutkimukseen sisältyy seerumin proteiinien elektroforeesitutkimus, immunoglobuliiniluokkien kvantitatiivinen määritys sekä seerumin eri autovasta-aineiden kartoittaminen ja kliinisen merkityksen arviointi. Soluvälitteisen autoimmuniteetin tutkimuksessa on lähtökohtana immunohistologisesti tyypittää surkastuneeseen haimakudokseen kerääntyneet lymfosyytit ja kartoittaa eri lymfosyyttien määrällinen osuus sairauden eri vaiheissa. Immunosuppressiivisen hoitovasteen tutkimuksessa selvitetään, voidaanko subkliinisillä haiman vajaatoiminta koirilla todettu alkava haiman surkastuminen pysäyttämään immuunisuppressiivisella lääkityksellä. Hoitovastetta seurataan lääkityksen aikana ja sen jälkeen koirien kliinisen voinnin, haiman toimintatestien sekä haiman morfologisten ja immunohistokemiallisten muutosten avulla. Alustavissa tutkimuksissa olemme todenneet haiman surkastumisen pysähtyneen kolmella koiralla immunosuppressiivisella hoidolla. Tällä hetkellä kliinisesti sairaita haiman vajaatoimintakoiria hoidetaan elinikäisellä korvaavalla ruuansulatusentsyymilääkityksellä. Kyselytutkimuksen avulla tullaan kartoittamaan pitempään entsyymilääkityksellä olevien haiman vajaatoimintaa sairastavien koirien yleisvointia ja kliinisiä oireita sekä vertaamaan hoitovastetta eri entsyymivalmisteille. Ruokintatutkimuksen avulla selvitetään, voidaanko ruokinnallisilla tekijöillä vaikuttaa entsyymilääkityksellä olevien koirien hoitovasteeseen. HELIKOBAKTEERIEN MERKITYS KOIRAN KROONISISSA MAHASUOLIKANAVAN SAIRAUKSISSA Irmeli Happonen Kysymyksessä on kliininen perustutkimus koiran mahalaukun helikobakteereista. Tutkimuksessa kartoitetaan yksityiskohtaisesti helikobakteerien sijaintia mahalaukun eri osissa ja testataan eri diagnostisia menetelmiä helikobakteerien toteamiseksi: ureaasitesti, harjanäyte, histologinen tutkimus, elektronimikroskopia j a bakteeriviljely. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään helikobakteerien yleisyyttä kliinisesti terveillä ja mahaoireista kärsivillä koirilla sekä vertaamaan mahalaukun histologista kuvaa kyseisillä ryhmillä. Seurantatutkimuksessa selvitetään vatsavaivojen etiologiaa, erityisesti helikobakteerien osuutta, mahalaukun histologisten löydösten avulla sekä testataan erilaisten hoitojen tehoa (dieetti, helikobakteerien häätäminen kolmoishoidolla, muut mahalääkkeet). Potilaita seurataan noin vuoden ajan. Lisäksi suoritetaan kokeellinen infektio nuorille koiranpennuille ja seurataan, minkälaisia kliinisiä oireita ja histologisia muutoksia helikobakteerien kolonisoituminen aiheuttaa seuraavan puolentoista vuoden aikana. Helikobakteerien tarttumista koirasta toiseen testataan ensin syöttämällä infektoituneiden koirien ulostetta infektoitumattomille koirille ja toiseksi kontaktin välityksellä laittamalla infektoituneita ja infektoitumattomia koiria samaan tilaan. Tutk im uksessa halutaan myös saada selville, estääkö helikobakteeri-infektio toisen helikobakteerilajin kolonisoitumisen mahalaukkuun. Mahdollisesti kehittyvän sekainfektion merkitystä tutkitaan edellämainituilla menetelmillä. Helikobakteerit ovat vaikeita ja työläitä viljellä, minkä vuoksi kehitetään eristämismetodiikkaa. Lisäksi selvitetään helikobakteerien taksonomiaa morfologisten ominaisuuksien sekä feno- ja genotyypityksen avulla. Serologisen testin (ELISA-menetelmä) avulla on mahdollista tehdä epidemiologinen tutkimus helikobakteerien esiintymisestä laajemmassa koirapopulaatiossa. Nämä tutkimukset suoritetaan yhteistyössä ELTDK:n Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksen kanssa, jossa ELT Marja-Liisa Hänninen ja helikobakteerien mikrobiologiasta väitöskirjaa tekevä ELL Katri Jalava vastaavat kyseisistä tutkimuksista. KROONINEN HEPATIITTI DOBERMAN-ROTUISELLA KOIRALLA Mairi Speeti, ELL Tutkimus käsittelee doberman rotuisilla koirilla esiintyvää kr oonista maksasairautta, jota kutsutaan tässä tutkimussuunnitelmassa Dobermanni hepatiitiksi. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, Dobermanni hepatiitin patogeneesiä ja miten tauti voidaan parhaiten diagnostisoida jo sairauden subkliinisessä vaiheessa. Vähintään 500:lta kliinisesti terveltä doobermannilta määritetään verinäytteistä maksaentsyymit ja bilirubiinipitoisuudet. Niiltä koirilta, joilla alaniini aminotransferaasiarvo on kolme kertaa korkeampi kuin laboratorion antama normaaliarvon yläraja, otetaan maksabiopsia. Koirat,joilta Dobermanni hepatiitti on varmistettu maksabiopsian avulla, otetaan seurantaan ja koirilta otetaan uusintanäytteitä määrätyin väliajoin. Koirilta otetaan myös näytepala maksasta ruumiinavauksen yhteydessä. Biopsioita tutkittaessa kiinnitetään huomiota paitsi histologisiin muutoksiin myös biopsioiden kuparipitoisuuksiin. Taudin etiologiaa tutkittaessa pyritään selvittämään onko kyseessä autoimmuuniperäinen tauti. Sairaiden koirien immun ulog ista taustaa selvitetään tutkimalla sekä humoraalista että soluvälitteistä immuunivastetta. Sairauden erilaisten periytymismekanismien todennäköisyyttä testataan segregaatioanalyysillä. Jos tutkimuksissa voidaan osoittaa, että kyseessä on autoimmuunitauti niin koiria voidaan ruveta hoitamaan immunosupressiivisella lääkkeellä (azathiopriini) taudin ollessa sen subkliinisessä vaiheessa. Jos taudin eteneminen pysähtyy immunosupressiivisella hoidolla voidaan tällä hoitomenetelmällä pelastaa lukuisia dobermanneja ennenaikaiselta kuolemalta. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää miten hyvin koirien veriparametreissa esiintyvät tulokset ja biopsioissa esiintyvät histoloogiset muutokset korreloivat koirilla esiintyviin kliinisiin oireisiin. PROBIOOTTIEN KLIINISET TUTKIMUKSET KOIRILLA. Tutkimus sisältää Minna Rinkisen ja Jaana Harmoisen tohtorintutkintoon tähtäävät tutkimukset. Tutkimuksen tarkoitus on kehittää koiranruoka, joka on paitsi ravitsemuksellisesti korkeata soine n, myös terveyttä edistävä. Tutkimus suoritetaan yhteistyössä VTT:n ja Rehu-Raision kanssa. Kliinisissä tutkimuksissa selvitetään, mitkä ovat probioottien vaikutukset koirien kliinisiin oireisiin ja erilaisiin suoliston toimintaa mittaaviin parametreihin. Kliiniset tutkimukset suoritetaan alkuvaiheessa beaglerotuisilla koekoirilla. Myöhemmässä vaiheessa ryhdytään tutkimaan probioottien vaikutusta koiriin, joilla esiintyy erilaisia mahasuolisto-oireita. Kliinisesti sairaat koirat jaetaan sairauden tai oireiden mukaan neljään ryhmään: 1. parvoviruksen aiheuttama oksennus/ripulitauti, 2. ruokaintoleranssi, 3. haiman vajaatoiminta, joka ei vastaa positiivisesti normaaliin hoitoon, 4. sekalaiset krooniset tai intermitoivat ripulit. Sekä koekoirien, että kliinisesti sairaiden koirien kliinisiä oireita seurataan, ja lisäksi suoritetaan soveltuvin osin seuraavat tutkimukset: - Tutkitaan, miten probiootit muuttavat sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti suolistoflo oran koostumusta. Tutkimukset suoritetaan viljelemällä ohutsuolen sisältönäyteet ja ulostenäyteet. Suolistoflooran muutoksia tutkitaan myös tietokoneohjelmoidun nestekaasukromatografian avulla. Tietokone tulkitsee näytteessä olevan bakteeriflooran rasvahappokoostumuksen.
Tulokset
Maria Wiberg: Perinnöllisyystutkimuksessa käytettävää aineistoa on kerätty vuodesta 1990 lähtien. Aineiston käsittely yhteistyössä Kotieläintieteen laitoksen kanssa on aloitettu tämän vuoden alussa. Alustavat tutkimustulokset antavat viitteitä mahdollisesta polygeenisestä periytyvyysmallista. TLI-stimulaatiotesti on tällä hetkellä tehty kahdellekymmenelle koiralle. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että kliinisesti sairailla haiman vajaatoimintakoirilla ei pystytä haiman toimintaa enää stimuloimaan. Terveillä kontrollikoirilla todettiin sen sijaan normaalin TLI-arvon nousevan edelleen stimulaation avulla. Tutkimuksissa on löydetty kliinisesti oireettomia koiria, joilla on todettu toistuvasti normaalia alhaisempi TLI-arvo. Näiltä koiriltla on otettu laparatomian avulla haimanäyte. Näytteissä on todettu tyypillisinä muutoksina aluettain runsaasti normaalirakenteista haimakudosta, mutta myös täysin tuhoutunutta eksokriinistä kudosta ja lukuisia lymfosyyttejä. Todetuille k ahdeksalle subkliiniselle haiman vajaatoiminta koiralle on aloitettu immmunosuppressiivisen lääkitys. Koirat ovat edelleen kliinisesti oireettomia ja niitä seurataan jatkuvasti haiman toimintatestien avulla. Tämä tutkimus jatkuu ainakin kesään 1998 asti. Immunohistokemialliset tutkimukset ovat myös päässeet käyntiin. Haiman vajaatoiminta koirien seerumin proteiinien elekroforeesissa ja immunoglobuliinitasoissa ei todettu merkittäviä eroja kontrolliryhmiin. Toisaalta alustavissa tutkimuksissa on todettu haiman vajaatoimintaa sairastavien koirien seerumissa esiintyvän useammin eri autovasta-aineita kuin kontrolleilla. Histologisia näytteitä on tällä hetkellä kerätty kahdeksasta subkliinisestä koirasta, 17 kliinisesti sairaasta sekä kahdeksasta terveestä koirasta. Immunohistologisia värjäyksiä sekä tämän hetkisten tulosten analysointia tehdään parhaillaan. Näytteiden kerääminen jatkuu vielä ensi vuoden kesään. Haiman vajaatoiminnan patogeneesia käsittävässä tutkimuksessa on tähän mennessä julkaistu yksi artikkeli käsitellen haiman vajaatoiminnan kehittymistä testiristeyksessä syntyneellä koiralla. Tarkoituksena on julkaista materiaalista edelleen yhteenveto käsitellen kaikkien pentujen tutkimustuloksia. Pentuja on tällä hetkellä seurattu yhdeksän vuoden ajan. Artikkelissa tullaan selvittämään, miten eri haiman toimintatestien tulokset korreloivat haimassa tapahtuviin histologisiin ja elektronimikroskooppisiin muutoksiin. Tällä hetkellä on meneillään näytteiden tulkitseminen ja tulosten julkaiseminen. Tutkimuksista on hyväksytty yksi artikkeli julkaistavaksi ja yksi on lähetetty julkaistavaksi. Irmeli Happonen: Vuosien 1993-1996 aikana on tehty mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystyksiä noin 100 mahasuolikanavaoireiselle (krooninen oksentelu, ripuli, vatsakivut, vatsan kurina) potilaalle. Suurimmalla osalla potilaista on todettu mahalaukussa helikobakteereita ja vaihteleva tulehduskuva. Lopetetuilla koirilla ja kissoilla on tehty helikob akteerien kartoitus mahalaukun eri osissa. Samalla verrattiin eri diagnostisia tutkimusmenetelmiä helikobakteerien toteamiseksi. Alustavat tulokset näistä tutkimuksista esitettiin European Society of Veterinary Internal Medicine kongressissa Cambridgessa 2.9.1995. Em. materiaalin pohjalta kirjoitettiin kaksi ensimmäistä artikkelia: Hänninen, M.-L., Happonen, I. , Saari, S. ja Jalava, K. "Culture and characteristics of Helicobacter bizzozeronii, a new canine gastric Helicobacter sp." Int. J. Syst. Bacteriol. 46, 1996: 160-166. Happonen, I., Saari, S., Hänninen, M. L. ja Westermarck, E. "Gastric Helicobacter-like organisms (GHLO) in apparently healthy dogs and cats". ESVIM 5th Annual Congress 31.8.-2.9.1995. Happonen, I., Saari, S., Castren, H., Tyni, O., Hänninen, M.-L. ja Westermarck, E. "Occurrence and topographical mapping of gastric Helicobacter-like organisms and their association with histological changes in apparently healthy dogs." J. Vet. Med. A 43, 199 6: 305-315. Syksyllä 1993 alkoi kroonisia mahaoireita poteville koirille pitkäaikaisseuranta, joka on nyt päätösvaiheessa. Seurannassa oli mukana 10 potilasta ja tähystys tehtiin kullekin potilaalle 2-4 kertaa. Tähystyksen yhteydessä otettiin koepaloja mahalaukun ja pohjukaissuolen limakalvoilta histologiseen tukimukseen, ureaasitestiin ja helikobakteeriviljelyä varten. Mahalaukun limakalvolta otettiin myös harjanäyte ja useilta potilailta koepala elektronimikroskooppista tutkimusta varten. Seurantapotilaille kokeiltiin erilaisia hoitoja. Dieetillä suljettiin pois ruoka-aineyliherkkyys. Jos oireet eivät hävinneet dieetin aikana, ne lääkittiin kolmoishoidolla helikobakteerien eliminoimiseksi. Osalle potilaista annettiin kolmoishoidon jälkeen muitakin lääkityksiä, jos mahaoireet vaivasivat edelleen. Seurantatutkimus on saatu päätökseen ja näytteet odottavat analysointia. Helikobakteerin yleisyyden selvittämiseksi on kerätty syksyn 1994 ja 1996 välisenä aikana kontro llimateriaalia kliinisesti terveiltä koirilta. Näytteiden analysointi on parhaillaan käynnissä ja käsikirjoitus tekeillä. Vuoden 1995 alussa aloitettiin kokeellinen infektio 12 beaglenpennulla. Emot tähystettiin ennen synnytystä ja niillä todettiin helikobakteereita, jotka hoidettiin kolmoishoidolla. Ennen pentujen infektointia sekä emot että pennut tähystettiin helikobakteerien varalta eikä niitä todettu. Pennut infektoitiin tutkimussuunnitelman mukaisesti. Toistaiseksi em. bakteerit eivät ole aiheuttaneet selviä kliinisiä oireita. Pentujen seuranta jatkuu ja niille on toteutettu tartuntakoe sekä testattu rokotevaikutusta ja sekainfektion merkitystä tutkimussuunnitelman mukaisesti. Mairi Speeti: Tutkimuksen ensimmäinen julkaisu " Subclinical versus clinical hepatitis in the dobermann pinscher: Evaluation of changes in blood parameters " on hyväksytty Journal of Small Animal Practice lehteen. Tutkimusmateriaalini koostui vuosien 1987-1994 aikana otetuista 626 kliin i sesti terveen yli 1,5 vuotiaan dobermannin verinäytteistä. Koirilta tutkittiin maksaentsyymiarvot ( ALAT ja AFOS ). Kohollaan olevien maksaentsyymiarvojen perusteella löydettiin 21 dobermannia, joilla todettiin subkliininen dobermannien hepatiitti ( DH ) maksasta otetun koepalan peruusteella. Koirat otettiin seurantaan ja niiden veriparametrien muuttumista tutkittiin 1-3 kuukauden väliajoin otetuista seeruminäytteistä. Tutkimuksessa ilmeni, että ALAT-arvon määrittäminen on luotettava ja helppo keino löytää subkliiniset DH koirat. Tutkimukseni toinen julkaisu " The histopathological features in subclinical dobermann hepatitis and the progression of the disease " on hyväksytty Veterinary Pathology lehteen. 20:ltä dobermannien hepatiittia sairastavalta koiralta otettiin maksabiopsia sairauden subkliinisessä vaiheessa. Näistä koirista seitsemän menehtyi seurannan aikana ko. tautiin ja seitsemän muuta koiraa lopetettiin jonkun muun syyn kuin maksavian takia ja koirilta ot ettiin näytepala maksasta. Kaikilla subkliinisellä koiralla oli saman kaltaiset histopatologiset muutokset maksassa. Tutkimuksessa pystyttiin osoittamaan, että taudin eri vaiheissa histopatologinen kuva eroaa toisistaan ja siksi histopatologisten löydösten perusteella voidaankin jatkossa paremmin sanoa jotain koiran ennusteesta. Tällä hetkellä on työn alla kolmas julkaisu. Siinä selvitetään kuparin osuutta dobermannien hepatiitissa. Minna Rinkinen ja Jaana Harmoinen: Probiootti tutkimus on juuri vasta aloitettu (8.3. 1998)
Vastaava tutkija
Westermarck Elias, Helsingin yliopisto, Kliinisen eläinlääketieteen laitos Yhteistyötahot
Helsingin yliopisto/ Kotieläintieteen laitos., Helsingin yliopisto/Hartmann instituutti., Hill`s Pet Nutrition, Eläinlääketieteellinen tiedekunta patologia, Kuopion Elintarvike- ja elintarvikelaitos, Eläinlääketieteellinen tiedekunta/ elintarvihygienian laitos, Raisio oy, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Turun yliopisto/lääketieteen mikrobiologian osasto.
Hankkeen kesto 1995 -
Asiasanat
helikobakteeri, haiman vajaatoiminta, hepatiitti, probiootti, koira
Hankkeen vaihe: päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Helsingin yliopiston TUHTI-tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Helsingin yliopiston TUHAT-järjestelmästä.
|