Tässä tutkitaan pohjoisen, boreaalisen maankamaran kykyä selvitä ihmisen toiminnan aiheuttamasta kemikaalikuormasta ja biologisten keinojen hyväksikäyttöä jo likaantuneen maan puhdistamisessa . Itsepuhdistuskykyä mitataan kvalitatiivisesti (mitkä kemikaalit kyetään poistamaan, mitä ei) ja kvantitatiivisesti (montako molekyyliä mikrobia kohden hajotetaan aikayksikössä). Tutkitaan lämpötilan, happamuuden, tiiviyden, jäätymisen, maankäsittelyhistorian kuten kasvipeitteen vaikutuksia maassa olevaan mikrobikirjoon ja sen rooliin itsepuhdistuskyvyn ylläpidossa.
Tulokset
On kehitetty maa-aineksen kemikaalihajotuskyvyn mittaamiseen sellainen menetelmä, joka sallii tuhansien eri kombinaatioiden mittaamisen ja lukuisat toistot. Analyyttinen kalusto on uusittu ja täydennetty. Adsorbenttien merkitystä ja käyttömahdollisuuksia tutkittiin haihtuvien aineiden mineralisation maksimointiin ja haihdunnan minimointiin (polttoaineella saastuneesta maasta) ja löydettiin teknisestikin mielenkiintoisia ratkaisumalleja.
Vastaava tutkija
Salkinoja-Salonen Mirja, Helsingin yliopisto, Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos Hankkeen kesto 1995 - 2000
Asiasanat
itsepuhdistuskyky, mikrobi, bakteeri, saastunut maa, pohjoinen, boreaalinen, mineralisaatio, haihtuvat aineet, polttoaine, biologinen puhdistus, biohajotus, maa-aines
Hankkeen vaihe: päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Helsingin yliopiston TUHTI-tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Helsingin yliopiston TUHAT-järjestelmästä.
|