Huoli eroosiosta ja fosforin kulkeutumisesta pellolta vesitöihin on johtanut kynnöstä luopumiseen. EU:n ympäristötukisäädösten mukaan kynnöstä luopuminen on osa maatalouden ympäristönhoitoa. Siten kynnön korvaaminen sänkimuokkauksella on väistämätöntä myös taloudellisista syistä. Tutkittua tietoa sänkimuokkaustekniikasta, kuten muokkauksen intensiteetistä ja syvyydestä, sadonmuodostuksen tai ympäristöhoidon kannalta ei ole ollut riittävästi. Tämän projektin tarkoituksena oli verrata eri sänkimuokkausmenetelmiä kyntöön ja syksyllä muokkaamatta jätettyyn maahan. Mittareina oli vuorovuosin viljellyn kauran ja ohran sato ja sadon laatu, kylvöalustan rakenne ja vesitalous, maan mineraalityppipitoisuus sekä juuriston kasvu. Lisäksi seurattiin pintamaan viljavuuslukujen kehitystä. MTT:n Jokioisille perustettujen koeruutujen toiseen päähän levitettiin perustamisvaiheessa (1995) turvetta (200 m3/ha). Tarkoituksena oli mitata turvelisäyksen merkitystä vapautuvan typen pidättäjänä ja maan kasvuku nnon takaajana siirryttäessä kyntämättä viljelyyn. Lisäksi projektissa tutkittiin muokkauksen vaikutusta rikkakasvien esiintymiseen. - Tulosten mukaan syyskynnetty maa tuotti parhaiten märkinä kasvukausina, kun kyntämätön maa antoi parhaan sadon kuivina kasvukausina. Vasta neljäntenä kasvukautena kynnöstä luopumisen jälkeen sänkimuokkaus antoi paremman sadon kuin kyntö. Tähän mennessä pintamaan hiili, typpi ja kaliumpitoisuudet olivat kohonneet. Sadot olivat samanlaisia eri syyssänkimuokkausmenetelmissä. Turvelisäys vaikutti maan rakenteeseen ja kasvuun edullisesti vielä 5. kasvukautena turvelevityksen jälkeen. Samalla kuitenkin huuhtoutuvan typen määrät kasvoivat turvelisätyissä ruuduissa. Mineraalityppipitoisuudet olivat kaiken kaikkiaan pieniä, johtuen alhaisesta typen lannoitustasosta (90 kg/ha) sekä riittävän korkeasta maan hiili-typpi –suhteesta. Muokkausmenetelmillä oli huuhtoutuvan typen määriin pienempi vaikutus. Tulokset vaihtelivat syksyn sääoloista johtuen, eikä tutkimus a n tanut selkeää vastausta siihen voidaanko kyntämättä viljelyllä pienentää syksyistä typen huuhtoutumista. Juuriston kasvu osoittautui parhaimmaksi syyskynnetyllä maalla vielä 5 vuoden päästä kynnöstä luopumisesta. Yksi syy oli tiivistyvä maan rakenne kynnöstä luovuttaessa. Tiivistyvä rakenne mitattiin lisääntyvänä maan penetrometrivastuksena sekä pienempänä huokoisuutena. Syyssänkimuokkausmenetelmien syvyys tai intensiteetti ei vaikuttanut rikkakasvien esiintymiseen. Kynnetyissä ruuduissa havaittiin huomattavasti enemmän jauhosavikkaa. kuin syyssänkimuokatuissa.
Tulokset
Maa- ja kasviaineistoa kerättiin suurelta (120×110 m) koekentältä 132 koeruudulta vuosina 1995-2000. Maan fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia sekä sadon laatua ja juuriston kasvua analysoitiin vuosina 1996-2003. Juuriston ravinnepitoisuudet analysoidaan loppuun vuonna 2005. Aineistosta on julkaistu 3 tieteellistä referee-julkaisua sekä monia kongressijulkaisuja. Neljäs referee-julkaisu laaditaan vuonna 2005 aiheena muokkausvaikutukset juuriston kivennäisainepitoisuuksiin.
Vastaava tutkija
Pietola Liisa M., Helsingin yliopisto, Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos, Maanviljelyskemia ja -fysiikka Yhteistyötahot
MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus
Hankkeen kesto 1995 - 2005
Asiasanat
maanmuokkaus, maan rakenne, typpi, fosfori, maavesi, nitraatin huuhtoutuminen, juuriston kasvu, sato, kalium, kaura, ohra, rikkakasvit
Hankkeen vaihe: päättynyt
HUOM! Tämä tutkimushankekuvaus on tuotettu Hankehaaviin Helsingin yliopiston TUHTI-tutkimustietojärjestelmästä, jota ei enää ylläpidetä. Tarkista ajantaiset tutkimushanketiedot Helsingin yliopiston TUHAT-järjestelmästä.
|