M Tutkimushankekuvaus, RKTL - Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Ohita navigointilinkit

Paluu Hankehaaviin

Vesilintujen runsaus ja poikastuotto vuonna 2006

Paluu Hankehaaviin

	

Sisävesien vesilintujen pesimäkanta- ja poikuelaskennat tehtiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon johdolla eri puolilla Suomea. Pääosan laskennoista tekivät vapaaehtoistyönä metsästäjät ja lintuharrastajat. Pesimäkannat arvioitiin touko-kesäkuussa kahteen kertaan tehdyllä parilaskennalla ja poikastuotto kertaalleen heinäkuussa tehdyllä poikuelaskennalla. Vesilintulaskennat ovat osa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen riistakantojen pitkäaikaisseurantoja. Laskentojen pääkohteina ovat tärkeimmät riistasorsamme sinisorsa, tavi, haapana ja telkkä, mutta laskennat tuottavat myös muista lajeista runsaasti havaintoja vuosittaisten kannanarvioiden pohjaksi.

Parimäärävertailut vuosien 2005 ja 2006 välillä perustuvat 550 laskentapaikan aineistoihin ja poikastuottovertailut 315 laskentapaikan aineistoihin. Vertailussa ovat mukana vain sellaiset kohteet, joilla laskenta tehtiin molempina vuosina. Vuosittaiset runsausindeksit perustuvat aina samoilla paikoilla kahtena perättäisenä vuotena tehtyihin laskentoihin; indeksit on muunnettu vertailukelpoisiksi koko seurantajaksolle.

Tavoitteet

Kartoittaa vesilintukantojen runsautta ja poikastuottoa.

Tulokset

Vesilinnuston kokonaiskanta pysyi viime vuoden tasolla. Tärkeimmän riistasorsamme, sinisorsan, pesimäkannassa ei tapahtunut muutoksia viime vuoteen verrattuna. Myös tavin, telkän ja nokikanan pesimäkannat pysyivät viime vuoden tasolla. Haapanan kokonaiskanta kasvoi hieman edellisvuoteen nähden. Tavin poikastuotto oli ennätyksellisen hyvä. Sitä vastoin sinisorsan, haapanan ja telkän poikastuotto jäi viimevuotista heikommaksi. Sinisorsan ja telkän lisääntymistuloksessa ei ollut eroja Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen välillä. Tavilla pesintä onnistui erityisen hyvin pohjoisessa. Myös haapanan poikastuotto oli pohjoisessa hyvä, mutta jäi etelässä selvästi heikommaksi kuin viime vuonna.

Kokonaiskannan vakauteen vaikutti se, että runsaslukuisimpien lajien eli telkän, sinisorsan ja tavin kannoissa ei tapahtunut muutoksia viime vuoteen verrattuna. Nämä lajit näyttivät runsastuneen hieman etelässä, mutta vastaavasti taantuneen pohjoisessa, mikä tasoitti kokonaiskantoja. Edellä mainituista lajeista poiketen haapana runsastui pohjoisessa, mutta aineiston pienuuden takia muutokseen on suhtauduttava varauksella. Myös haapanan kokonaiskanta kasvoi jonkin verran viime vuodesta, ja näin ollen lajin kannanvaihtelua kuvaava käyrä kääntyi nousuun. Myös monet harvalukuiset lajit kuten lapasorsa, tukkasotka ja punasotka näyttivät runsastuneen, mutta näissäkin tapauksissa muutos lienee pienten aineistojen vuoksi näennäistä. Nokikanan pesimäkanta pysyi pohjalukemissa.

Selvästi taantuneita lajeja oli ainoastaan harvalukuinen jouhisorsa. Vaikka aineistojen pienuus on ongelma myös jouhisorsan kohdalla, parimäärän lasku on huolestuttava sikäli, että lajin koko Euroopan kanta on taantunut jo pidemmän aikaa.

Poikastuotto jäi tärkeimmillä riistalajeilla tavia lukuunottamatta viimevuotista heikommaksi. Sinisorsan alhaisempi poikastuotto johtui lähinnä siitä, että poikueet olivat keskimäärin yhtä poikasta pienempiä kuin viime vuonna. Havaittujen sinisorsapoikueiden määrissä ei ollut eroa vuosien välillä, ja lajin poikastuotto pysyi selvästi pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella. Haapanapoikueita havaittiin laskennoissa vähemmän kuin viime vuonna ja niissä oli myös vähemmän poikasia. Sitä vastoin telkkä-poikueiden koossa ei ollut suurta eroa edellisvuoteen verrattuna, mutta niitä tavattiin laskennoissa nyt vähemmän kuin viime vuonna. Muista lajeista poiketen tavin poikastuotto oli selvästi parempi kuin viime vuonna ja nousi uuteen ennätykseensä koko pitkäaikaisella seurantajaksolla. Tavipoikueita havaittiin laskennoissa enemmän kuin viime vuonna ja niissä oli myös enemmän poikasia.

Tavin poikastuotto oli erinomainen erityisesti Pohjois-Suomessa (poikastuottoindeksi 178 %), mutta lisääntymistulos koheni viime vuodesta myös Etelä-Suomessa (poikastuottoindeksit 114 %). Sinisorsan ja telkän poikastuotto jäi viimevuotista heikommaksi sekä etelässä että pohjoisessa (poikastuottoindeksit sinisorsalla 82 % ja 84 %; telkällä 82 % ja 94 %). Sen sijaan haapanan poikastuotossa oli suuri ero Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Lajin lisääntyminen onnistui heikosti Etelä-Suomessa (poikas-tuottoindeksi 73 %), mutta Pohjois-Suomessa lisääntymistulos oli tänä vuonna jopa hieman parempi kuin viime vuonna (poikastuottoindeksi 110 %).

Vuosien ja alueiden väliset vaihtelut poikastuotossa eivät tänä vuonna noudata erityisen hyvin pesimäkannassa tapahtuneita muutoksia. Esimerkiksi tavilla pesimäkantaindeksi osoitti kannan taantumaa pohjoisessa, mutta lajin poikastuotto oli pohjoisessa poikkeuksellisen hyvä. Etelässä sekä tavin pesimäkanta- että poikastuottoindeksi kylläkin kasvoi edellisvuodesta. Sama yhdenmukaisuus indeksien välillä oli havaittavissa myös haapanalla Pohjois-Suomessa. Sitä vastoin Etelä-Suomessa haapanan, kuten myös sinisorsan ja telkän poikastuotto jäi heikommaksi kuin mitä pesimäkannan koon perusteella saattoi odottaa.

Vastaava tutkija

Pöysä Hannu, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Muut henkilöt

Wikman Marcus (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos)

Yhteistyötahot

Luonnontieteellinen keskusmuseo, metsästäjät ja lintuharrastajat.

Julkaisut

Vesilintujen runsaus ja poikastuotto vuonna 2006
Pöysä, H., Wikman, M., Väisänen, R. A. ja Lammi, E
Riistantutkimuksen tiedote nro 209, 2006. 5 s.
ISSN 1238-0288
http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/t209_net.pdf

Hankkeen vaihe: päättynyt

 

Lähde: RKTL Hankehaavi

 

© 2008 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.