M Tutkimushankekuvaus, RKTL - Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Ohita navigointilinkit

Paluu Hankehaaviin

Metsäkanalinnut syksyllä 2006. - Kannat vahvistuivat pääosassa Suomea

Paluu Hankehaaviin

	

Metsänriistan nykyisen runsaudenarviointiohjelman, riistakolmiolaskennan toteutuksesta vastaavat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Metsästäjäin Keskusjärjestö. Tämän vuoden kesälaskenta oli koko maan kattavana kahdeksastoista ja osassa maata jo yhdeksästoista.

Riistakolmio on 12 kilometrin mittainen, tasasivuisen kolmion muotoinen reitti, joka on pysyvästi maastoon merkitty. Kolmioita on perustettu yhteensä noin 1700, joista osaa ei tosin ole kierretty joka vuosi; viime vuosina laskenta on pystytty toteuttamaan hieman alle 800 kolmiolla. Elokuun laskenta tehdään linjalaskentana, jossa kolmihenkinen ryhmä kulkee maastossa rintamana 20 metrin välein, ja havainnot kirjataan 60 metrin laskentakaistalta metsäkanalinnuista, lehtokurpasta ja metsäjäniksestä; myös kaikki karhuun liittyvät havainnot kirjataan ? jäljet ja jätökset. Kolmiolaskenta on säilynyt samanlaisena koko olemassaolonsa ajan, ja sama linjalaskentamenetelmä oli käytössä riistakolmioiden edeltäjässä, ns. poikuearvioinnissa, vuosina 1963?88.

Tavoitteet

Metsäkanalintujen kannanarviointi, metsäkanalintumetsästyksen mitoitus kuluvan vuoden kantoja vastaavaksi.

Tulokset

Metsäkanalintujen kokonaistiheys kasvoi koko maassa aivan eteläisintä Suomea lukuun ottamatta. Se oli laajalla alueella keskisessä Suomessa yli 25 yksilöä metsämaan neliökilometrillä. Pohjois- ja Itä-Suomen riistanhoitopiireissä tiheys oli 18-vuotisen kolmiojakson parhaita. Sitä vastoin Etelä- ja Keski-Suomessa kokonaistiheydet olivat lähellä jakson keskiarvoja.

Kaikkien neljän metsäkanalintulajin kokonaistiheydessä (lineaarisesti tarkastellen) on aleneva suuntaus, joskaan tämä ei ole tilastollisesti merkitsevä. Sitä vastoin poikastuotantoa kuvaava poikasosuus (metsolla ja teerellä myös poikueellisten naaraiden osuus) on lievästi parantunut vajaan 20 viime vuoden aikana.

Metsäkanalintujen kokonaiskanta siis keskiarvoisesti kohosi edellisvuodesta, mutta eri lajien kehityssuunnat vaihtelivat. Metsokanta vankistui viidenneksen ja teerikanta lähes kolmanneksen; pyykanta oli edellisvuotisella tasolla, mutta riekkokanta pieneni noin viidenneksen. Kolmiolaskentojen aikakaudella lintukantojen säännönmukainen, jaksoittainen vaihtelu on pääosasta maata kadonnut, eikä kulunut vuosi tuonut muutosta asiaan. Pikemminkin päinvastoin: Lapissa tietynasteista syklisyyttä on edelleen ollut nähtävissä, ja ennusmerkkien mukaan siellä varauduttiin kantojen laskuun ? toisin kuitenkin kävi (paitsi riekko).

Kanalintujen runsastuminen edellisvuodesta voidaan yhdistää hyvään, paikoin erinomaiseen, lisääntymistulokseen. Totutusti tämä on puolestaan liitetty kesän sääoloihin. Kevät olikin pohjoisessa kanalintujen kannalta suotuisa ja lämmin, Etelä-Suomessa tilanne oli toinen. Kesä oli poikkeuksellisen lämmin. Keskilämpötiloissa ja hellepäivien lukumäärissä monilla paikkakunnilla kirjattiin pitkän aikavälin ennätyksiä. Kesä oli myös ennätyksellisen kuiva, sadesumman osalta jopa kuivin sataan vuoteen. Pääosassa Suomea olosuhteet poikasten kuoriutumisen ja pienpoikasvaiheen kannalta olivat erinomaiset: ilma oli lämmin, eikä sade ollut haitaksi. Keski- ja Pohjois-Suomessa alkukesäksi maastossa riitti kosteutta, mutta Etelä-Suomessa kuivuutta oli äärimmäisyyteen saakka. Tämä on saattanut vaikuttaa siihen, että muusta maasta poiketen lounaassa kanalintujen poikastuotanto ? ja sitä tietä tiheydet ? olivat aikaisempia vuosia alhaisemmat. Myös muita syitä voidaan esittää. Myyräkannat romahtivat syksyn 2005 ennätyksellisistä tiheyksistä suurimmassa osassa eteläistä Suomea kevättalvella 2006. Näissä tilanteissa otaksutaan myyriä ravinnokseen käyttävien petojen siirtyvän vaihtoehtoisen ravinnon, kuten maassa pesivien lintujen munien ja poikasten, käyttöön. Lounais-Suomen heikkoa poikastuotantoa voi siten osittain selittää se, että riistakolmion talvilaskennoissa sikäläiset kettutiheydet olivat huomattavan korkeat.


Kanalintukantojen syklisyyden hämärtyessä riistantutkimuksella ei ole ollut edellytyksiä kovinkaan tarkkoihin numeerisiin suosituksiin metsästyssaaliin enimmäismääräksi. Laajoilla alueilla lintukannat kehittyivät suotuisasti edellisvuodesta, mutta mistään entisestä kannankasvun nousurinteestä ei voida puhua. Kyse saattaa olla erinomaisten olosuhteiden mahdollistamasta lyhytaikaisesta heilahduksesta parempaan suuntaan. Poikaslintujen osuudet ovat kuitenkin hyvällä tasolla, joten enimmäissuositus voisi olla pääosaan maata 8?10 % elokuun laskennan osoittamasta lintutiheydestä. Lounais-Suomessa, missä lintukannat laskivat edellisvuodesta, tulisi ilman muuta metsästää huomattavasti pidättyvämmin. Myös riekon pienentyneitä kantoja Pohjois-Suomessa tulisi metsästää varovaisesti.

Vastaava tutkija

Helle Pekka, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Muut henkilöt

Wikman Marcus (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos)

Yhteistyötahot

Metsästäjäin Keskusjärjestö

Hankkeen kesto 1987 -

Hankkeen vaihe: päättynyt

 

Lähde: RKTL Hankehaavi

 

© 2008 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.