M Tutkimushankekuvaus, RKTL - Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Ohita navigointilinkit

Paluu Hankehaaviin

Rabies ja pienpedot

Paluu Hankehaaviin

	

Eurooppalaiset rabiesmallit on rakennettu ketun biologian pohjalta, koska kettu on ollut rabieksen tärkein levittäjä Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen riehuneen epidemian aikana. Suomessa oli metsäraivotautiepidemia vuosina 1988-89. Supikoira oli taudin yleisin uhri (73 % tietoon tulleista tapauksista), mutta tautia havaittiin myös ketuissa, mäyrissä ja kotieläimissä. Keski-Euroopan olosuhteisiin rakennetut rabiesmallit, jotka on suunniteltu ketturabieksen pohjalta, eivät siten ole sovellettavissa Suomen oloihin.

Suomen kaakkoisrajalla Virolahdella käynnistettiin vuonna 2001 tutkimushanke, jotta saataisiin tietoa pienpetojen ekologiasta rabiesmallien rakentamiseksi Suomen oloihin. Maa- metsätalousministeriö rahoitti tutkimuksen. Rabiesmallinnus tehtiin Graham Smithin työryhmän toimesta Englannissa.

Tavoitteet

Tavoitteena oli rakentaa Suomen oloihin sopiva rabiesmalli pienpetojen ekologiasta saatujen tietojen pohjalta. Tietoa tarvittiin kettujen, supikoirien, mäyrien ja kissojen elinpiireistä, elinympäristön käytöstä, liikkuvuudesta ja kontakteista sekä petokantojen tiheyksistä. Tärkein menetelmä oli pienpetojen (kettu, supikoira, mäyrä, vapaana kulkevat kissat) radioseuranta.

Tulokset

Kettujen elinpiirit olivat Virolahdella keskimäärin 6.6 km2. Supikoirien elinpiirit olivat selvästi pienempiä, noin 3.9 km2. Mäyrillä oli kaikkein suurimmat elinpiirit (keskimäärin 14.7 km2, jopa 19 km2), kun taas kissat liikkuivat varsin pienellä alueella: niiden elinpiirit olivat keskimäärin vain 1.5 km2. Eri lajien elinpiirit menivät varsin paljon päällekkäin, ja myös eläinten yölliset kulkureitit leikkasivat toisensa. Epidemian sattuessa rabieksen leviäminen lajista toiseen on siten varsin todennäköistä.

Kaakkois-Suomessa pienpetokannat ovat tiheät: kettutiheys on noin 0.3/km2, supikoiratiheys noin 0.8-1.0/ km2. Kummankin lajin tiheys on niin pieni, että epidemia vain yhden lajin varassa ei ole todennäköinen. Sen sijaan supikoirien ja kettujen yhteistiheys on hyvinkin riittävä rabiesepidemian syntyyn. Kahden lajin epidemia voi syntyä, vaikka kummankin lajin tiheys on pieni, koska ketut ja supikoirat tartuttavat toisiaan. Lisäksi mäyrät voivat sairastua ja levittää rabiesta sekä supikoiriin että kettuihin.

Kahden lajin epidemia on myös paljon voimakkaampi kuin yhden lajin varassa leviävä epidemia. Suomen oloissa epidemian syntyyn vaikuttaa ennen muuta supikoiratiheys, koska supikoiria on enemmän kuin kettuja. Myös rabiekseen sairastuneiden kettujen määrä riippuu ennen muuta supikoiratiheydestä ? ei niinkään kettutiheydestä. Supikoiran talviuni vaikuttaa myös epidemian todennäköisyyteen: jos supikoirat nukkuvat talviunta ja kuolevat talviunen aikana puhjenneeseen rabiekseen, tarvitaan kohtalainen kettutiheys epidemian syntyyn. Jos taas supikoirat eivät nuku tai rabies puhkeaa niissä vasta keväällä talviunen jälkeen, epidemia on todennäköinen pienilläkin kettutiheyksillä.

http://www.rktl.fi/riista/kannanvaihtelut/rabies_pienpedot/

Vastaava tutkija

Kauhala Kaarina, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Yhteistyötahot

Katja Holmala, Erkki Neuvonen, Evira, Tapani Rainio, Virolahden riistanhoitoyhdistys, Graham Smithin työryhmä (Food and Environment Research Agency, Sand Hutton, York).

Hankkeen kesto 2001 -

Hankkeen vaihe: päättynyt

 

Lähde: RKTL Hankehaavi

 

© 2008 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.